Mörri-satukirja : Sadutus, symbolit ja kuvitus satukirjassa
Jylhä-Ollila, Teija (2010)
Jylhä-Ollila, Teija
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215032
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215032
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus: Opinnäytetyöni aiheena on sadutus ja lastenkirjan kuvitus. OululaisenTervaväylän koulun 1-2 luokan oppilaat toimivat satujen luojina. Suunnittelemani hahmo, jolle lapset keksivät nimen Mörri, seikkailee jokaisessa tarinassa. Mörri -satukirjassa on sekä yksilö, että ryhmämuotoisia kertomuksia. Jokaisessa sadussa ovat mukana pääkuvituksen lisäksi itse kuvittamani symbolit, jotta jokainen lapsi voi lukutaidoistaan huolimatta seurata tarinaa. Tarinan keksijät ovat erityislapsia. Kirjan tarinat ovat kirjoittajiensa näköisiä ja lasten maailmaa peilaavia. Niissä käsitellään esimerkiksi kiusaamista, pelkoa, surua, iloa, vaaratilanteita, ystävyyttä ja tavallista arkea. Kaikki sadut ovat tulleet suoraan lasten suusta Mörri metsänasukin innoittamana, ilman tiettyä tapahtumapaikkaa tai johdattelua. Sadut rakentuvat elämässä koetuista, nähdyistä, kuulluista, aistituista ja tehdyistä asioista, sekä lapsen erinomaisesta mielikuvituksesta.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Teoriaosuudessa keskityn kuvakirjan ja satujen merkitykseen lapsille. Aihetta syventää historian kuvaus kuvituksesta ja lastenkirjallisuudesta Suomessa. Olen rajannut puhetta tukevien ja korvaavien komminikaatiomenetelmien esittelyn symboleihin, koska ne ovat keskeisimmässä asemassa työssäni.
Metodologinen esittely: Sadutus työmenetelmänä on todettu helpoksi ja tulokselliseksi tavaksi osallistavan toimintakulttuurin edistämisessä. Sadutus opettaa aikuista huomaamaan ja seuraamaan lasten pohdintoja ja ideoita, sekä niiden kulkua. Aito kuuntelu ja tarkkaavaisuus luovat hyvät edellytykset kasvulle, luovuudelle, kehittymiselle ja oppimiselle. Sadutuksen avulla lapsen kielellinen tietoisuus vahvistuu ja uusien käsitteiden käyttö lisääntyy. Monika Riihelä kehitti sadutusmenetelmän 1980-luvulla toimiessaan koulupsykologina. Menetelmä poikkeaa muista narratiivisista menetelmistä neljän erivaiheen vuoksi. Kertomiseen on yhdistetty tarinan sana- ja äännetarkka kirjoittaminen, sen lukeminen ääneen ja kertojan toivomien korjausten tekeminen.
Keskeiset tutkimustulokset: Valmistin opinnäytetyönäni lasten satukirjan, joka on esisijaisesti tarkoitettu erityislapsille. Soveltuvuus erityislapsille kirjassa näkyy esimerkiksi lyhyinä tekstiriveinä, symboleina tekstin tukena ja suurena selkeänä fonttina. Kirjan ensisijaisena tavoitteena on kohottaa mukana olevien ja kirjaa lukevien lasten itsetuntoa. Sitä voi käyttää koulussa opetuksessa tai vaikkapa kotona mukavaan yhteiseen lukuhetkeen.
Johtopäätökset: Mielestäni markkinoilla on liian vähän vammaisille ja erityislapsille suunnattuja kirjoja. Suomessa markkinat ovat pienet, mutta toivon erilaisten tuotteiden kysynnän lisääntyvän ja sitä kautta tuotevalikoiman laajentuvan. Satujen ja kuvakirjan merkitys lapsille on niin suuri, että jokaiselle sopivan materiaalin löytyminen ei pitäisi olla esteenä lapsille omaan kulttuuriinsa tutustumiselle.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Teoriaosuudessa keskityn kuvakirjan ja satujen merkitykseen lapsille. Aihetta syventää historian kuvaus kuvituksesta ja lastenkirjallisuudesta Suomessa. Olen rajannut puhetta tukevien ja korvaavien komminikaatiomenetelmien esittelyn symboleihin, koska ne ovat keskeisimmässä asemassa työssäni.
Metodologinen esittely: Sadutus työmenetelmänä on todettu helpoksi ja tulokselliseksi tavaksi osallistavan toimintakulttuurin edistämisessä. Sadutus opettaa aikuista huomaamaan ja seuraamaan lasten pohdintoja ja ideoita, sekä niiden kulkua. Aito kuuntelu ja tarkkaavaisuus luovat hyvät edellytykset kasvulle, luovuudelle, kehittymiselle ja oppimiselle. Sadutuksen avulla lapsen kielellinen tietoisuus vahvistuu ja uusien käsitteiden käyttö lisääntyy. Monika Riihelä kehitti sadutusmenetelmän 1980-luvulla toimiessaan koulupsykologina. Menetelmä poikkeaa muista narratiivisista menetelmistä neljän erivaiheen vuoksi. Kertomiseen on yhdistetty tarinan sana- ja äännetarkka kirjoittaminen, sen lukeminen ääneen ja kertojan toivomien korjausten tekeminen.
Keskeiset tutkimustulokset: Valmistin opinnäytetyönäni lasten satukirjan, joka on esisijaisesti tarkoitettu erityislapsille. Soveltuvuus erityislapsille kirjassa näkyy esimerkiksi lyhyinä tekstiriveinä, symboleina tekstin tukena ja suurena selkeänä fonttina. Kirjan ensisijaisena tavoitteena on kohottaa mukana olevien ja kirjaa lukevien lasten itsetuntoa. Sitä voi käyttää koulussa opetuksessa tai vaikkapa kotona mukavaan yhteiseen lukuhetkeen.
Johtopäätökset: Mielestäni markkinoilla on liian vähän vammaisille ja erityislapsille suunnattuja kirjoja. Suomessa markkinat ovat pienet, mutta toivon erilaisten tuotteiden kysynnän lisääntyvän ja sitä kautta tuotevalikoiman laajentuvan. Satujen ja kuvakirjan merkitys lapsille on niin suuri, että jokaiselle sopivan materiaalin löytyminen ei pitäisi olla esteenä lapsille omaan kulttuuriinsa tutustumiselle.