Huumorin keinot ja rajat radiossa : Viikoittain ilmestyvän Kuulat sekaisin -komediasarjan toteutus radioon
Rekilä, Hannu (2010)
Rekilä, Hannu
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315234
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aiheena on Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun radiokanavalle, RadioAktiiviselle, tehdyn Kuulat sekaisin komediasarjan tekoprosessin kuvaus. Toteutin sarjan kahdestaan opiskelukaverini kanssa. Tavoitteena on kuvailla ja analysoida millaista viihdesarjan tekeminen radioon oli, ja millaisia rajoitteita ja etuja radiolla on formaattina komedian teossa. Tutkimuskysymykseni on: Minkälainen työprosessi takaa sen, että radiokomediasta saadaan mahdollisimman toimiva?
Opinnäytetyössä käytän lähteinä suomalaisten radioviihteen tekijöiden haastatteluja, sekä itse tekemiäni että aiemmin lehdissä ja internetissä tehtyjä. Kirjallisina lähteinä ovat muun muassa Elina Hirvosen Käsikirjoittaminen – televisio, elokuva, radio (2003) sekä Robert McLeishin Radio Production (1999). Näiden pohjalta hahmottelen millaista radioviihdettä Suomessa ja ulkomailla on tehty, ja mikä on näiden asiantuntijoiden oma mielipide hyvästä radioviihteestä.
Teoksena käytän Kuulat sekaisin -ohjelmasarjan jaksoja sekä kokemuksiani ja käsikirjoituksia sarjasta.
Yhteenvetona totean, että radio on viihteen teossa hyvin monipuolinen formaatti, jossa pelkkä ääni toimii sekä mahdollisuuksien avaajana että merkittävänä rajoittajana käsi-kirjoittamisessa ja radiossa näyttelemisessä. Hahmojen luominen, tunnelman kuvailu ja paikasta toiseen siirtyminen käsikirjoitetussa radio-ohjelmassa on haastavaa. Radioon käsikirjoittamisen suuri haaste on myös keksiä omaperäinen idea, joka ei matki liikaa aiemmin tehtyjä komedioita ideoiltaan ja toteutukseltaan.
Opinnäytetyössä käytän lähteinä suomalaisten radioviihteen tekijöiden haastatteluja, sekä itse tekemiäni että aiemmin lehdissä ja internetissä tehtyjä. Kirjallisina lähteinä ovat muun muassa Elina Hirvosen Käsikirjoittaminen – televisio, elokuva, radio (2003) sekä Robert McLeishin Radio Production (1999). Näiden pohjalta hahmottelen millaista radioviihdettä Suomessa ja ulkomailla on tehty, ja mikä on näiden asiantuntijoiden oma mielipide hyvästä radioviihteestä.
Teoksena käytän Kuulat sekaisin -ohjelmasarjan jaksoja sekä kokemuksiani ja käsikirjoituksia sarjasta.
Yhteenvetona totean, että radio on viihteen teossa hyvin monipuolinen formaatti, jossa pelkkä ääni toimii sekä mahdollisuuksien avaajana että merkittävänä rajoittajana käsi-kirjoittamisessa ja radiossa näyttelemisessä. Hahmojen luominen, tunnelman kuvailu ja paikasta toiseen siirtyminen käsikirjoitetussa radio-ohjelmassa on haastavaa. Radioon käsikirjoittamisen suuri haaste on myös keksiä omaperäinen idea, joka ei matki liikaa aiemmin tehtyjä komedioita ideoiltaan ja toteutukseltaan.