Lonkkamurtumapotilaiden kokemuksia traumakirurgiselle vuodeosastolle saapumisesta

Abstract

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 7000 lonkkamurtumaa, joiden yhteiskunnalle aiheut-tamat kustannukset ovat huomattavat. Lonkkamurtuma heikentää olennaisesti potilaiden kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista. Päivystyspotilaiden hoitopolut voivat olla hyvinkin erilaisia, mikä vaikuttaa heidän kokemuksiinsa tapahtuneesta ja osastolle saapumisesta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla lonkkamurtumapotilaiden kokemuksia trauma-kirurgiselle vuodeosastolle saapumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on auttaa lonkkamurtumapotilaan hoitotyöhön osallistuvia kohtaamaan osastolle tulevat potilaat ja ym-märtämään erityisesti äkillisesti leikkaukseen joutuvien potilaiden ajatuksia ja tunnetiloja. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää lonkkamurtumapotilasta.

Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksiksi muodostuivat potilaiden kokemat tunteet, tukemisen ja tiedottamisen toteutuminen sekä kivun-hoidon onnistuminen. Johtopäätöksinä voidaan esittää, että potilaiden tunteet vaihtelivat, mutta yhteistä kaikille oli odottaminen ja huoli lonkan paranemisesta. Tiedottaminen ja tukeminen olivat kirjallisten ohjeiden ja omaisten varassa. Potilaat kokivat kivunhoidon riittävänä.

BACKGROUND: Annually some 7,000 people suffer from hip fractures in Finland with considerable costs to society. Hip fractures significantly reduce patients’ ability to cope with their daily routines. Emergency room patients may have varying treatment paths, which affects their experiences of the situation and admittance to the ward.

AIM: The purpose of our thesis was to describe the experiences of hip fracture patients upon their admittance to the trauma surgery ward. The objective was to assist the nursing staff to meet the incoming patients and to understand the thoughts and feelings of a patient facing an acute surgery.

METHOD: The material for this qualitative study was collected by interviewing four hip fracture patients. The material was analyzed with the method of content analysis.

RESULTS: The results consisted of the patients’ experiences of their admittance to the trauma surgery ward, support and information, and successful pain treatment. The pa-tients had mixed feelings about their admittance to the trauma surgery ward. However, a common feature among the patients was the way in which they were looking forward to the healing process and the worries involved in it. Support and the information for the patients were given only by written instructions and family members. The patients felt that the level of pain treatment was adequate.

CONCLUSION: Hip fracture patients were satisfied with their admittance to the trauma surgery ward. However, these findings are not generalizable to other patients, because the number of interviewed patients was small. In the future, another study could be performed by interviewing a larger number of hip fracture patients.