210Pb:N EROTUS MATRIISISTA IONISELEKTIIVISELLÄ HARTSILLA JA MÄÄRITYS NESTE-TUIKESPEKTROMETRILLA – MENETELMÄN KEHITYS JA VALIDOINTI
Blomberg, Salla (2010)
Blomberg, Salla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916227
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916227
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tehty Säteilyturvakeskukselle Nuklidianalytiikan laboratoriossa. Työn tavoitteena oli kehittää laboratoriolle nopeampi menetelmä 210Pb:stä johtuvan aktiivisuuden määrittämiseksi nestetuikespektrometrilla. Lyijy oli tarkoitus erottaa matriisistaan Triskemin Pb-hartsilla. Kehitetty menetelmä validoitiin, jotta se saataisiin rutiinikäyttöön laboratorioon. Testattavana näytematriisina oli vesi, mutta muut ympäristö- ja biologiset näytteet ovat myös mahdollisia matriiseja.
Ympäristössämme on jatkuvasti läsnä luonnon omia radionuklideja ja niistä peräisin olevaa säteilyä. Luonnon radionuklidit ovat olleet olemassa jo maapallon syntymisestä lähtien. Säteily voi olla ionisoivaa tai ionisoimatonta säteilyä, eikä sitä voi aistein havaita.
Radioaktiivisen ytimen hajoamisprosessissa vapautuu ionisoivaa säteilyä, joka voi olla joko hiukkasista koostuvaa säteilyä (alfa- ja beetasäteily) tai sähkömagneettista säteilyä (gamma-säteily). Radioaktiivisen hajoamisen avulla ydin muuttuu stabiiliksi ytimeksi joko suoraan tai pysymättömien tytärtuotteiden kautta.
Menetelmän kehityksen lähtökohtana oli selvittää, millä lyijy saadaan eluoitumaan eli irtoamaan Pb-hartsista. Eluenttina testattiin vettä ja sitruunahappoa, EDTA:ta, joissa kai-kissa ilmeni erinäisiä ongelmia.
Menetelmää kehittäessä kokeiltiin myös erilaisia haihdutus- ja suodatusmenetelmiä. Päädyttiin laboratoriossa aiemmin käytössä olleeseen strontiumselektiiviseen hartsiin. Sr-hartsin koostumus oli muuttunut ja lyijy ei eluoitunut enää 6 M HCl:llä. Lyijyn eluointia Sr-hartsista testattiin 8 M HCl:a ja sillä saatiin lupaavat tulokset.
Menetelmä validoitiin käyttäen Sr-hartsia. Validointiparametreiksi valittiin spesifisyys, lineaarisuus ja mittausalue, toteamis- ja määritysraja, toistettavuus, täsmällisyys, tarkkuus sekä mittausepävarmuus.
Ympäristössämme on jatkuvasti läsnä luonnon omia radionuklideja ja niistä peräisin olevaa säteilyä. Luonnon radionuklidit ovat olleet olemassa jo maapallon syntymisestä lähtien. Säteily voi olla ionisoivaa tai ionisoimatonta säteilyä, eikä sitä voi aistein havaita.
Radioaktiivisen ytimen hajoamisprosessissa vapautuu ionisoivaa säteilyä, joka voi olla joko hiukkasista koostuvaa säteilyä (alfa- ja beetasäteily) tai sähkömagneettista säteilyä (gamma-säteily). Radioaktiivisen hajoamisen avulla ydin muuttuu stabiiliksi ytimeksi joko suoraan tai pysymättömien tytärtuotteiden kautta.
Menetelmän kehityksen lähtökohtana oli selvittää, millä lyijy saadaan eluoitumaan eli irtoamaan Pb-hartsista. Eluenttina testattiin vettä ja sitruunahappoa, EDTA:ta, joissa kai-kissa ilmeni erinäisiä ongelmia.
Menetelmää kehittäessä kokeiltiin myös erilaisia haihdutus- ja suodatusmenetelmiä. Päädyttiin laboratoriossa aiemmin käytössä olleeseen strontiumselektiiviseen hartsiin. Sr-hartsin koostumus oli muuttunut ja lyijy ei eluoitunut enää 6 M HCl:llä. Lyijyn eluointia Sr-hartsista testattiin 8 M HCl:a ja sillä saatiin lupaavat tulokset.
Menetelmä validoitiin käyttäen Sr-hartsia. Validointiparametreiksi valittiin spesifisyys, lineaarisuus ja mittausalue, toteamis- ja määritysraja, toistettavuus, täsmällisyys, tarkkuus sekä mittausepävarmuus.