Kuulovammainen lapsi päivähoidossa : Vanhempien ja päiväkotihenkilökunnan kokemuksia erityistarpeisen lapsen sopeutumisesta päivähoitoon

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kuulovammainen lapsi sopeutuu päivähoitoon. Tutkimuksessa tuodaan esille, millaisia kokemuksia kuulovammaisten lasten vanhemmilla on päivähoidon laadusta sekä kuinka henkilökunta kokee kuulovammaisen lapsen hoidon.

Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluin, joissa oli teemojen pohjalta luotu avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohteena oli päiväkodin henkilökunta ja kuulovammaisten lasten vanhempia. Kysymysten teemat liittyivät kuulovammaisen lapsen sopeutumiseen ja häneen suhtautumiseen, kommunikaatioon, hoitoon, henkilökunnan koulutukseen, tuen saantiin sekä haasteisiin.

Tuloksista voidaan päätellä, että kuulovammaisen lapsen päivähoidon laatu on hyvin vaihtelevaa paikkakunnittain ja siinä on paljon parannettavaa. Sujuva yhteistyö ja avoin suhtautuminen ovat avainasemassa kuulovammaisen lapsen sopeutumisessa. Hoitohenkilökunnan ja avustajien tulee olla päteviä ja viittomakielentaitoisia ja kykeneviä ottamaan erilainen lapsi huomioon. Tuen saantia tulisi helpottaa ja olisi huolehdittava siitä, että apuresurssit käytetään siellä, mihin ne on suunnattu. Tutkimus oli laajuudeltaan hyvin suppea, joten tulee huomioida se, että tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan koko Suomen kattavaa erityis-päivähoidon laatua, mutta uskon sen kuitenkin antavan realistisen käsityksen siitä.

The purpose of this bachelor’s thesis was to find out how a child with a hearing impairment adapts herself/himself to day care. The study reveals the experiences of the parents about the quality of the day care and the personnel’s experience of having a child with hearing impairment in the day care.

Qualitative research was carried out with theme interviews, which were based on theme related open ended questions. The target group of this study included the day care personnel and also the parents of hearing impaired children. The themes of the questions were related to the adaptation of the child, to how other people relate to the child, to communication, training of the personnel, to support and the possible challenges.

From the results of this analysis we can draw a conclusion that the quality of a hearing impaired child’s care varies depending on the municipality, and there is a lot of room for improvement. Fluent collaboration and being open-minded are in key position in the adaptation of a hearing impaired child. Day care personnel and assistants have to be competent and be able to understand and use sign language, and to be able to take care of the child’s special needs. The access to support should be made easier and it should also be taken care of that the added resources are used in an appropriate way. The scope of this analysis was very narrow, so it has to be taken in to account that the results of this analysis can not be generalised to point out the quality of whole Finland’s special day care, but I do believe that it shows a realistic outlook in to it.