Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Kirjaudu
Hakuohjeet
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Metropolia Ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt
  • Näytä viite
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Metropolia Ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt
  • Näytä viite

SEMLIKI FOREST -VIRUKSEN NSP3-PROTEIINIMUTANTTIEN KLOONAUS JA TUTKIMINEN

Ahde, Antti (2010)

 
Avaa tiedosto
SEMLIKI FOREST -VIRUKSEN NSP3-PROTEIINIMUTANTTIEN.pdf (1.393Mt)
Lataukset: 


Ahde, Antti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116597
Tiivistelmä
Tämä työ tehtiin Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutissa Tero Aholan ryhmässä, joka tutkii RNA-virusten replikaatiota ja replikaation inhibitiota. Ryhmän tutkimuskohteena on pääasiassa Semliki Forest -virus, joka on alfavirus. Tässä työssä tutkittiin Semliki Forest -viruksen kolmannen ei-rakenteellisen proteiinin (nsP3) ja amfifysiini II:n kolokalisaatiota sekä sitä, mikä osa nsP3:sta tarvitaan viruksen endosomitargetointiin.

nsP3:ssa on runsaasti proliineja sisältävä alue, jonka on todettu immunosaostuskokeella sitovan amfifysiini II:ta. nsP3:n on havaittu vuorovaikuttavan replikaatiossa tarvittavien isäntäsolun proteiinien kanssa ja osallistuvan replikaatiokompleksin ohjaamiseen solukalvolta endosomiin.

Proliinialueen poistaminen estää sitoutumisen, mutta edelleen amfifysiini II kolokalisoituu osittain virusmutantin replikaatiokompleksin kanssa. Tämän takia tutkittiin, aiheuttaako jokin muu nsP sitoutumisen. Proliinialue poistettiin sekvensseistä P1’2’3, P13 ja nsP3. P1’2’3 ja P13 ovat keinotekoisia rakenteita, eivätkä ne pysty hajoamaan yksittäisiksi nsP:iksi. nsP3:n ja amfifysiini II:n kolokalisaatiota tutkitaan immunofluoresenssimenetelmällä.

Replikaatiokompleksin siirtyminen solukalvolta endosomiin pystytään estämään poista-malla nsP3:sta voimakkaasti fosforoloitunut 50 aminohapon jakso, pistemutaatioilla vaiku-tus ei ole sama. Endosomitargetointi ei siis riipu pelkästään fosforyloinnista. Tämän tutkimiseksi tehtiin viisi nsP3 deleetiorakennetta, joista poistettiin aminohapot: 318 - 368, 359 - 452, 359 - 366, 0 - 318 ja 0 - 368. Deleetiot tehtiin P13- konstruktiin käänteis-polymeraasiketjureaktiolla, jota ekspressoitiin soluissa. Deleetioiden lokalisaatiot tarkasteltiin immunofluoresenssimenetelmällä.

Immunofluoresenssimenetelmällä havaittiin, että nsP3 on vastuussa amfifysiini II:n sitou-tumisesta yksinään. nsP3-deleetioiden perustella näyttäisi siltä, että 318 – 368 jälkeinen alue riittäisi endosomitargetointiin, mutta P13-villityyppi ei ekspressoitunut hyvin, joten tuloksia ei voi pitää luotettavina.
 
Kokoelmat
  • Opinnäytetyöt
Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste
 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisuajatKoulutusalatAsiasanatUusimmatKokoelmat

Henkilökunnalle

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste