Hoitohenkilökunnan kokemuksia etäkuntoutusvastaanottotyöstä.

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää millä tavoin HUS Psykoosipoliklinikan hoitohenkilökunta kokee etäkuntoutusvastaanottotyön. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millainen tuo käyttökokemus on ollut, ja millainen se on ollut verrattuna perinteiseen, kasvokkain tapahtuvaan vastaanottoon.

Opinnäytetyö on laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla, jotka olivat muodoltaan puoliavoimia teemahaastatteluja. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Psykoosisairaus on voimakkaasti ihmisen elämään vaikuttava asia, se aiheuttaa kärsimystä ja laskee toimintakykyä. Siihen liittyy somaattisia sairauksia sekä riski syrjäytymiseen. HUS sairaanhoitoalueeseen kohdistuu tällä hetkellä voimakas muuttoliike, kaupungistuminen muuttaa asukaslukuja Uudellamaalla. Kuitenkin resurssit ovat rajalliset, työhuoneiden määrä ja henkilökunnan määrät eivät välttämättä lisäänny, suhteessa potilasmäärän kasvuun per hoitaja.

Etävastaanotto saattaa tarjota mahdollisuuden tavata potilaita enemmän, ilman että resursseja tai hoitokontaktiin kuluvaa aikaa tarvitsee lisätä. Etäyhteyden avulla voidaan saavuttaa useita erilaisia potilasryhmiä psykoosi-nimikkeen alla, ja pitää heitä hoidon piirissä. Etävastaanotolla hoitaja pääsee potilaan kotiin ja arkeen, ilman että tarvitsee tehdä kotikäyntiä, joka on ajallisesti iso panostus. Etäkuntoutuksella on mahdollista parantaa potilaan toimintakykyä, mutta sillä on myös mahdollista kohdentaa hoitoa ja vaikuttaa omalta osalta hoitohenkilökunnan työssäjaksamiseen. Tässä opinnäytetyössä vastaajat kokivat etäkuntoutuksen hyvin intensiivisenä, mutta sen ei koeta pystyvän korvaamaan perinteistä potilasvastaanottoa.

Jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää vähentääkö etävastaanottotyö hoitohenkilökunnan kuormitusta, ja voiko sen avulla vaikuttaa potilaan elinajanodotteen kasvuun. Lisäksi olisi hyvä selvittää etävastaanoton käyttöä kasvavien potilasvirtojen hallinnassa.