Kvantitatiivisen VOC-menetelmän testaus GC-MS-laitteistolla
Bimberg, Tommi (2010)
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016436
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016436
Tiivistelmä
VOC-yhdisteet vaikuttavat sisäilman laatuun. Suurina pitoisuuksina ne voivat aiheuttaa muun muassa iho-, silmä- sekä hengitystieoireita. Rakennus- ja sisustusmateriaalien valinnalla voidaan vaikuttaa sisäilman VOC-pitoisuuksiin. Rakennusmateriaaleille on olemassa päästöluokitus, jossa on esitetty vaatimukset käytettäville rakennusmateriaaleille hyvän sisäilman kannalta.
Homekasvusto tuottaa itiöitä sekä haihtuvia aineenvaihduntatuotteita (MVOC), jotka huonontavat sisäilman laatua. Rakenteiden sisällä piilossa olevien homekasvustojen toteamismenetelmäksi on yritetty kehittää MVOC-yhdisteiden määrittämistä sisäilmasta. Tätä menetelmää ei voida kuitenkaan suositella homeongelman selvittämiseksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli testata, soveltuuko käytössä oleva VOC-menetelmä pienien tolueenipitoisuuksien määrittämiseen. Työ aloitettiin tekemällä tolueenille kaksi kalibrointisuoraa alueille 10–40 ng tolueenia/näyte sekä 50–200 ng tolueenia/näyte. 10 ng:a pienemmille pitoisuuksille ei saatu tehtyä kalibrointisuoraa.
Toteamis- ja määritysrajat saatiin määritettyä nollanäytteiden toistokokeiden perusteella. Toteamisrajaksi saatiin 8,1 ng tolueenia/näyte ja määritysrajaksi 10,6 ng tolueenia/näyte.
Menetelmä voitiin validoida vain osittain, sillä lähellä määritysrajaa työskenneltäessä tulosten hajonnat kasvoivat mittaussarjojen välillä erittäin suuriksi.
Homekasvusto tuottaa itiöitä sekä haihtuvia aineenvaihduntatuotteita (MVOC), jotka huonontavat sisäilman laatua. Rakenteiden sisällä piilossa olevien homekasvustojen toteamismenetelmäksi on yritetty kehittää MVOC-yhdisteiden määrittämistä sisäilmasta. Tätä menetelmää ei voida kuitenkaan suositella homeongelman selvittämiseksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli testata, soveltuuko käytössä oleva VOC-menetelmä pienien tolueenipitoisuuksien määrittämiseen. Työ aloitettiin tekemällä tolueenille kaksi kalibrointisuoraa alueille 10–40 ng tolueenia/näyte sekä 50–200 ng tolueenia/näyte. 10 ng:a pienemmille pitoisuuksille ei saatu tehtyä kalibrointisuoraa.
Toteamis- ja määritysrajat saatiin määritettyä nollanäytteiden toistokokeiden perusteella. Toteamisrajaksi saatiin 8,1 ng tolueenia/näyte ja määritysrajaksi 10,6 ng tolueenia/näyte.
Menetelmä voitiin validoida vain osittain, sillä lähellä määritysrajaa työskenneltäessä tulosten hajonnat kasvoivat mittaussarjojen välillä erittäin suuriksi.