Seksuaalinen häirintä sosiaalisessa mediassa - Oulussa asuvien 18-29 –vuotiaiden naisten kokemana
Ojala, Minna; Pitkälä, Lumi (2019)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019081517850
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019081517850
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii Oulun Tyttöjen Talo. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla 18-29 vuotiaiden Oulussa asuvien naisten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä sosiaalisessa mediassa. Seksuaalinen häirintä sosiaalisessa mediassa on ajankohtainen ilmiö ja tutkimus haluttiin toteuttaa kokemustiedon ja alueellisten tuen tarpeiden selvittämiseksi aikuisten näkökulmasta.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa seksuaalisen häirinnän kokemuksista sosiaalisessa mediassa Oulun Tyttöjen Talon työntekijöiden seksuaaliväkivaltatyön kehittämiseksi ja muiden seksuaaliväkivaltatyöstä kiinnostuneiden hyödynnettäväksi, jotta tulevaisuudessa ennaltaehkäisevän ja korjaavan työn välineitä voidaan kehittää. Tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä seksuaalisen häirinnän ilmiöstä sosiaalisessa mediassa.
Opinnäytetyö on toteutettu kyselytutkimuksena, jonka tietoperusta koostuu kolmesta aiheesta; seksuaalinen häirintä ja sosiaalinen media käsitteenä, naisen seksuaalisuus, identiteetti ja itsetunto sekä seksuaalinen häirintä kokemuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin Webropol kyselylomakkeella, joka jaettiin Facebookin Puskaradio Oulu- ryhmässä. Vastauksia saatiin 62 vastaajalta, jotka analysoitiin teemoittelemalla ja tilastollisin tunnusluvuin.
Seksuaalinen häirintä näkyi kokemuksissa tyypillisimmin tuntemattomien lähettäminä penis- ja alastonkuvina sekä asiattomana kommentointina ulkonäöstä ja seksuaalisuudesta Snapchatissa ja Instagramissa. Seksuaalisen häirinnän kokemukset koettiin normalisoituneina, ja vaikuttavan itsetuntoon ja identiteettiin. Kokemuksista selviytymiseen käytettiin erilaisia toimintatapoja, joista tuen hakeminen näkyi vähäisenä. Vastaajat olisivat toivoneet keskustelutukea, apua viranomaisilta ja että ulkopuoliset uskaltaisivat puuttua häirintään.
Tulokset osoittavat useiden kokemusten vaikuttavan häirintään suhtautumiseen ja käsitykseen, mikä on normaalia ja hyväksyttävää käytöstä. Seksuaaliväkivaltatyötä ja muita tukipalveluita tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat naisten mahdollisiin tuen tarpeisiin. Kokemustietoa voidaan hyödyntää seksuaaliväkivaltatyössä, jotta naisten ymmärrystä seksuaalisesta häirinnästä voidaan lisätä. Jatkotutkimuksena ehdotamme tutkimusta tuen saamisen vaikutuksista sosiaalisessa mediassa tapahtuneen seksuaalisen häirinnän kokemuksen käsittelemiseen ja mallia kokemusten puheeksi ottamiselle, jota voisi hyödyntää seksuaaliväkivaltatyön lisäksi matalan kynnyksen palveluissa.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa seksuaalisen häirinnän kokemuksista sosiaalisessa mediassa Oulun Tyttöjen Talon työntekijöiden seksuaaliväkivaltatyön kehittämiseksi ja muiden seksuaaliväkivaltatyöstä kiinnostuneiden hyödynnettäväksi, jotta tulevaisuudessa ennaltaehkäisevän ja korjaavan työn välineitä voidaan kehittää. Tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä seksuaalisen häirinnän ilmiöstä sosiaalisessa mediassa.
Opinnäytetyö on toteutettu kyselytutkimuksena, jonka tietoperusta koostuu kolmesta aiheesta; seksuaalinen häirintä ja sosiaalinen media käsitteenä, naisen seksuaalisuus, identiteetti ja itsetunto sekä seksuaalinen häirintä kokemuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin Webropol kyselylomakkeella, joka jaettiin Facebookin Puskaradio Oulu- ryhmässä. Vastauksia saatiin 62 vastaajalta, jotka analysoitiin teemoittelemalla ja tilastollisin tunnusluvuin.
Seksuaalinen häirintä näkyi kokemuksissa tyypillisimmin tuntemattomien lähettäminä penis- ja alastonkuvina sekä asiattomana kommentointina ulkonäöstä ja seksuaalisuudesta Snapchatissa ja Instagramissa. Seksuaalisen häirinnän kokemukset koettiin normalisoituneina, ja vaikuttavan itsetuntoon ja identiteettiin. Kokemuksista selviytymiseen käytettiin erilaisia toimintatapoja, joista tuen hakeminen näkyi vähäisenä. Vastaajat olisivat toivoneet keskustelutukea, apua viranomaisilta ja että ulkopuoliset uskaltaisivat puuttua häirintään.
Tulokset osoittavat useiden kokemusten vaikuttavan häirintään suhtautumiseen ja käsitykseen, mikä on normaalia ja hyväksyttävää käytöstä. Seksuaaliväkivaltatyötä ja muita tukipalveluita tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat naisten mahdollisiin tuen tarpeisiin. Kokemustietoa voidaan hyödyntää seksuaaliväkivaltatyössä, jotta naisten ymmärrystä seksuaalisesta häirinnästä voidaan lisätä. Jatkotutkimuksena ehdotamme tutkimusta tuen saamisen vaikutuksista sosiaalisessa mediassa tapahtuneen seksuaalisen häirinnän kokemuksen käsittelemiseen ja mallia kokemusten puheeksi ottamiselle, jota voisi hyödyntää seksuaaliväkivaltatyön lisäksi matalan kynnyksen palveluissa.