"Toisen sanat vaikutti nii paljon siihen ommaan tekemiseen ja jossaki vaiheessa vaa huomas, että ei se vaikutakkaa ennää." : Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden aikuisten kertomuksia selviytymisen prosessista
Pitkäjärvi, Iiris; Kuha, Mirka (2019)
Pitkäjärvi, Iiris
Kuha, Mirka
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090418163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090418163
Tiivistelmä
Kehittämistyön tarkoituksena oli haastatella lähisuhdeväkivallan kokijoita ja luoda työskentelymateriaalia selviytymisen prosessista Oulun ensi- ja turvakoti ry:lle. Alkuperäinen selviytymisen prosessi -malli luotiin vuonna 2001 Ensi- ja turvakotien liiton Kriisistä selviytymiseen -projektissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa ajantasaista tietoa selviytymisen prosessista haastattelun ja nykyaikaisen tiedon avulla.
Haastattelu toteutettiin ryhmämuotoisena teemahaastatteluna, johon osallistui kolme aikuista lähisuhdeväkivallan kokijaa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineiston käsittelyyn käytettiin sisällönanalyysiä. Tietoperustassa painottui väkivalta ja sen vaikutukset yksilöön sekä selviytyminen prosessina.
Päätulokset voidaan jakaa neljään kategoriaan: tunteet, vastuu väkivallasta, voimaantuminen sekä yhteiskunnallinen näkökulma. Prosessin jokaisessa vaiheessa esiin nousi erilaisia tunteita ja niiden vaihteluja. Kokonaisuudessaan tuloksissa näkyi häpeän kauaskantoinen voima. Haastateltavat kokivat itse olevansa vastuussa toisen henkilön väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja sen loppumisesta. Kokijat kuvasivat muuttaneensa omaa käytöstään tavoitellessaan väkivallatonta suhdetta ja salailleensa ja vähätelleensä väkivaltaa ulkopuolisille.
Voimaantumisen kokemusta pidettiin olennaisena osana selviytymistä. Voimaantumista tukeviksi tekijöiksi nimettiin omien rajojen asettaminen, itsetunnon kohottaminen ja kyky tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä. Vertaistukea pidettiin merkittävänä selviytymistä tukevana tekijänä. Haastattelussa nousi esiin myös yhteiskunnallinen näkökulma. Ulkopuolisten ajatukset ja oletukset varjostivat selviytymisen prosessia ja yhteiskunnalliset normit vaikuttivat kokijoiden päätöksiin ja kokemuksiin. Suurimmiksi yhteiskunnallisiksi tekijöiksi nousivat käsitys ydinperheestä ja hyvästä äitiydestä.
Selviytymisvaiheen tukea ja palveluita tulisi lisätä suomalaiseen palvelujärjestelmään. Väkivallan kauaskantoiset vaikutukset ja tuen tarve tulisi huomioida myös jatkotutkimuksissa. Tämän opinnäytetyön kaltaisia tutkimuksia selviytymisen kokemuksista olisi hyvä tehdä lisää.
Haastattelu toteutettiin ryhmämuotoisena teemahaastatteluna, johon osallistui kolme aikuista lähisuhdeväkivallan kokijaa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineiston käsittelyyn käytettiin sisällönanalyysiä. Tietoperustassa painottui väkivalta ja sen vaikutukset yksilöön sekä selviytyminen prosessina.
Päätulokset voidaan jakaa neljään kategoriaan: tunteet, vastuu väkivallasta, voimaantuminen sekä yhteiskunnallinen näkökulma. Prosessin jokaisessa vaiheessa esiin nousi erilaisia tunteita ja niiden vaihteluja. Kokonaisuudessaan tuloksissa näkyi häpeän kauaskantoinen voima. Haastateltavat kokivat itse olevansa vastuussa toisen henkilön väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja sen loppumisesta. Kokijat kuvasivat muuttaneensa omaa käytöstään tavoitellessaan väkivallatonta suhdetta ja salailleensa ja vähätelleensä väkivaltaa ulkopuolisille.
Voimaantumisen kokemusta pidettiin olennaisena osana selviytymistä. Voimaantumista tukeviksi tekijöiksi nimettiin omien rajojen asettaminen, itsetunnon kohottaminen ja kyky tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä. Vertaistukea pidettiin merkittävänä selviytymistä tukevana tekijänä. Haastattelussa nousi esiin myös yhteiskunnallinen näkökulma. Ulkopuolisten ajatukset ja oletukset varjostivat selviytymisen prosessia ja yhteiskunnalliset normit vaikuttivat kokijoiden päätöksiin ja kokemuksiin. Suurimmiksi yhteiskunnallisiksi tekijöiksi nousivat käsitys ydinperheestä ja hyvästä äitiydestä.
Selviytymisvaiheen tukea ja palveluita tulisi lisätä suomalaiseen palvelujärjestelmään. Väkivallan kauaskantoiset vaikutukset ja tuen tarve tulisi huomioida myös jatkotutkimuksissa. Tämän opinnäytetyön kaltaisia tutkimuksia selviytymisen kokemuksista olisi hyvä tehdä lisää.