Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu tuomioistuimissa : Asiantuntija-avustajien mielipiteet ja kehittämisideat
Kultala, Heidi; Kinnunen, Noora (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019091118382
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019091118382
Tiivistelmä
Vuosittain useat perheet kohtaavat tilanteen, jossa yhteiselo vanhempien välillä ei enää onnistu. Avioeron koittaessa vanhempien tulee ratkaista kysymykset liittyen muun muassa lapsen huoltoon ja asumiseen sekä siihen, miten lapsi tapaa toista vanhempaansa. Suurin osa vanhemmista sopii näistä asioista keskenään, mutta osa hakee apua ulkopuoliselta taholta. Vanhemmille on tarjolla useita eri vaihtoehtoja, jotta he voivat ratkaista lapsensa asiat sovinnollisesti. Noin viisi vuotta sitten vanhemmat saivat uuden vaihtoehdon huoltoriitojen sopimiseksi, sillä asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu valtakunnallistettiin 1.5.2014.
Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto pitkälle ja raskaalle oikeudenkäynnille. Sovittelussa voidaan käsitellä lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia vanhempien välisiä erimielisyyksiä. Sovittelussa voidaan ratkaista myös muita sellaisia lapsen arkeen liittyviä kysymyksiä, joita ei voida käsitellä oikeudenkäynnissä. Sovittelun tavoitteena on saada aikaan lapsen edun mukainen, kestävä sopimus vanhempien välille.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu on, miten siihen pääsee ja miten se käytännössä etenee. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää sovittelun tavoitteita, periaatteita ja haasteita. Opinnäytetyössä kerrotaan myös sovittelijan, asiantuntija-avustajan ja lakimiesavustajan roolista sekä tehtävistä. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin asiantuntija-avustajia, sillä työssä haluttiin tuoda esille heidän mielipiteitään sekä kehittämisideoitaan kyseisestä sovittelumenettelystä.
Aiheisiin liittyviin kysymyksiin etsittiin vastauksia laeista, oikeuskirjallisuudesta ja oikeusministeriön julkaisuista. Keskeisiä lakeja opinnäytetyössä oli laki riita-asioiden sovittelusta, laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, laki lapsen elatuksesta sekä oikeudenkäymiskaari. Opinnäytetyö oli samalla laadullinen tutkimus, jossa tietoa kerättiin lisäksi haastattelemalla asiantuntija-avustajia. Haastatteluiden avulla selvitettiin sitä, mikä asiantuntija-avustajien mielestä sovittelussa toimii ja mitä pitäisi vielä kehittää.
Haastatteluiden pohjalta voitiin todeta, että erityisesti yhteistyö sovittelijoiden kanssa toimii hyvin. Lisäksi erityismaininnan sai hyvä ja järjestelmällinen toimistyö. Työskentelyä voisi kuitenkin helpottaa esimerkiksi lisätiedot mahdollisesta väkivallasta ennen sovitteluun menoa. Lisäksi erilaisista viranomaisten lausunnoista voisi olla hyötyä, jotta lapselle haitallisia asioita saataisiin paremmin esille. Haastatteluissa puhuttiin myös lapsen kuulemisesta. Lähitulevaisuudessa hyvä jatkotutkimusaihe voisikin olla, miten lapsen kuuleminen vaikuttaa sovitteluun.
Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto pitkälle ja raskaalle oikeudenkäynnille. Sovittelussa voidaan käsitellä lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia vanhempien välisiä erimielisyyksiä. Sovittelussa voidaan ratkaista myös muita sellaisia lapsen arkeen liittyviä kysymyksiä, joita ei voida käsitellä oikeudenkäynnissä. Sovittelun tavoitteena on saada aikaan lapsen edun mukainen, kestävä sopimus vanhempien välille.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu on, miten siihen pääsee ja miten se käytännössä etenee. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää sovittelun tavoitteita, periaatteita ja haasteita. Opinnäytetyössä kerrotaan myös sovittelijan, asiantuntija-avustajan ja lakimiesavustajan roolista sekä tehtävistä. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin asiantuntija-avustajia, sillä työssä haluttiin tuoda esille heidän mielipiteitään sekä kehittämisideoitaan kyseisestä sovittelumenettelystä.
Aiheisiin liittyviin kysymyksiin etsittiin vastauksia laeista, oikeuskirjallisuudesta ja oikeusministeriön julkaisuista. Keskeisiä lakeja opinnäytetyössä oli laki riita-asioiden sovittelusta, laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, laki lapsen elatuksesta sekä oikeudenkäymiskaari. Opinnäytetyö oli samalla laadullinen tutkimus, jossa tietoa kerättiin lisäksi haastattelemalla asiantuntija-avustajia. Haastatteluiden avulla selvitettiin sitä, mikä asiantuntija-avustajien mielestä sovittelussa toimii ja mitä pitäisi vielä kehittää.
Haastatteluiden pohjalta voitiin todeta, että erityisesti yhteistyö sovittelijoiden kanssa toimii hyvin. Lisäksi erityismaininnan sai hyvä ja järjestelmällinen toimistyö. Työskentelyä voisi kuitenkin helpottaa esimerkiksi lisätiedot mahdollisesta väkivallasta ennen sovitteluun menoa. Lisäksi erilaisista viranomaisten lausunnoista voisi olla hyötyä, jotta lapselle haitallisia asioita saataisiin paremmin esille. Haastatteluissa puhuttiin myös lapsen kuulemisesta. Lähitulevaisuudessa hyvä jatkotutkimusaihe voisikin olla, miten lapsen kuuleminen vaikuttaa sovitteluun.