Minä pystyn! – Pitkäkestoinen yrittäjyyskasvatus nuorten tulevaisuuden hyvinvoinnin perustana
Suonpää, Maija; Römer-Paakkanen, Tarja (2018)
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7225-58-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7225-58-5
Tiivistelmä
Ihmisen hyvinvointi on yhteiskunnan keskeinen päämäärä. Se on tila, jossa yksilön perustarpeet on tyydytetty ja ihminen kokee onnellisuutta (Allard 1976). Kestävää kehitystä yhteiskunnassa ja taloudessa voidaan tuottaa vain ympäristön, talouden ja hyvinvoinnin ollessa tasapainossa keskenään. Nyky-yhteiskunnassa hyvinvointia
on kuitenkin totuttu tuottamaan talouskasvun ja kulutuksen kautta. Ihmisen kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta ihmisen perustarpeet kuten työ, asunto, koulutus, terveys, ystävyys- ja perhesuhteet sekä itsensä toteuttaminen tulee olla tasapainossa. Työelämän ja yhteiskunnan nopeat muutokset ovat vaikuttaneet ihmisten kokonaishyvinvointiin sitä heikentävästi ja kaikissa ikäluokissa esiintyy arjenhallinnan ongelmia (Hämäläinen 2009).
Nuorten syrjäytymisestä on puhuttu viime vuosina paljon, mutta tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Nuorten syrjäytyminen johtuu huono-osaisuuden kasaantumisesta, jolloin nuorten arjen hallinta vaikeutuu. Erityisesti kouluttamattomien nuorten ryhmässä syrjäytymisen vaara on suurin. (THL 2018.)
Työn murroksessa ammatit ja työtehtävät muuttuvat ja ihmisten työurien oletetaan olevan monimuotoisempia, vapaampia ja yksilöllisempiä. Samalla työelämässä vaadittava osaamistarve lisääntyy. Tulevaisuuden työ vaatii entistä enemmän yrittäjyyteen liittyvää osaamista, kuten itseohjautuvuutta, itsensä johtamista, mahdollisuuksien löytämistä ja niihin tarttumista, riskinottoa sekä epävarmuuden sietoa. Nuorten olisi tärkeää kehittää erilaisia metataitoja, kuten joustavuutta, uusien asioiden omaksumiskykyä, ryhmätyötaitoja, vuorovaikutustaitoja ja verkosto-osaamista (Anttila ym. 2018). Työn tekemisen tavoissa tapahtuvat murrokset vaativat muutoksia myös kansallisesti järjestetyssä sosiaaliturvassa, eläkelainsäädännössä sekä koulutuksessa (Kovalainen 2017).
Oppilaitosten tehtävänä on ennakoida yhteiskunnallisia muutoksia ja luoda oppimisympäristöjä, joissa nuoret oppivat asettamaan henkilökohtaisia oppimistavoitteita. Lisäksi oppilaitosten tulee myös tukea nuoria omaksumaan sellaisia työelämätaitoja, joita tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan. Kipinä elinikäiseen oppimiseen tulisi istuttaa nuoriin viimeistään toisella asteella. (Sitra 2017a.)
on kuitenkin totuttu tuottamaan talouskasvun ja kulutuksen kautta. Ihmisen kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta ihmisen perustarpeet kuten työ, asunto, koulutus, terveys, ystävyys- ja perhesuhteet sekä itsensä toteuttaminen tulee olla tasapainossa. Työelämän ja yhteiskunnan nopeat muutokset ovat vaikuttaneet ihmisten kokonaishyvinvointiin sitä heikentävästi ja kaikissa ikäluokissa esiintyy arjenhallinnan ongelmia (Hämäläinen 2009).
Nuorten syrjäytymisestä on puhuttu viime vuosina paljon, mutta tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Nuorten syrjäytyminen johtuu huono-osaisuuden kasaantumisesta, jolloin nuorten arjen hallinta vaikeutuu. Erityisesti kouluttamattomien nuorten ryhmässä syrjäytymisen vaara on suurin. (THL 2018.)
Työn murroksessa ammatit ja työtehtävät muuttuvat ja ihmisten työurien oletetaan olevan monimuotoisempia, vapaampia ja yksilöllisempiä. Samalla työelämässä vaadittava osaamistarve lisääntyy. Tulevaisuuden työ vaatii entistä enemmän yrittäjyyteen liittyvää osaamista, kuten itseohjautuvuutta, itsensä johtamista, mahdollisuuksien löytämistä ja niihin tarttumista, riskinottoa sekä epävarmuuden sietoa. Nuorten olisi tärkeää kehittää erilaisia metataitoja, kuten joustavuutta, uusien asioiden omaksumiskykyä, ryhmätyötaitoja, vuorovaikutustaitoja ja verkosto-osaamista (Anttila ym. 2018). Työn tekemisen tavoissa tapahtuvat murrokset vaativat muutoksia myös kansallisesti järjestetyssä sosiaaliturvassa, eläkelainsäädännössä sekä koulutuksessa (Kovalainen 2017).
Oppilaitosten tehtävänä on ennakoida yhteiskunnallisia muutoksia ja luoda oppimisympäristöjä, joissa nuoret oppivat asettamaan henkilökohtaisia oppimistavoitteita. Lisäksi oppilaitosten tulee myös tukea nuoria omaksumaan sellaisia työelämätaitoja, joita tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan. Kipinä elinikäiseen oppimiseen tulisi istuttaa nuoriin viimeistään toisella asteella. (Sitra 2017a.)