Valvottujen ja tuettujen tapaamisten toteutus Vaasassa ja Jyväskylässä : Vertaileva tutkimus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä vertaileva tutkimus käytössä olevista toimintamalleista järjestettäessä valvottuja ja tuettuja tapaamisia Jyväskylässä ja Vaasassa. Aihetta tutkittiin läinsäädännöllisten seikkojen kautta. Tämän hetkinen lainsäädäntö ei määritä kenen vastuulla tapaamisten järjestäminen on. Tästä johtuen valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestämismalleissa ja palvelun saatavuudessa on kaupunkikohtaisesti suuria eroja.

Tutkimukseen haastateltiin Jyväskylän lastenvalvojaa, Vaasan lastensuojelun johtajaa, Keski-Suomen ensi- ja turvakodin tapaamispaikkavastaavaa ja tapaamisia koordinoivaa sosiaalityöntekijää sekä Vaasan ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajaa. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina syksyn 2010 aikana.

Tutkimustulokset osoittivat, että kaupunkien välillä oli suuria eroja tapaamisten toteuttamistavoissa ja tapaamisten määrissä. Jyväskylässä lainsäädännön puutteesta huolimatta tapaamistoiminta oli strukturoitua ja toimintamallit ovat vakiintuneita. Vaasassa toiminta oli pienimuotoista ja hajautettu monelle eri valvontataholle. Ensi- ja turvakodin sekä lastenvalvojan yhteistyön saumattomuus takasi sen, että tapaamispalvelut olivat asiakkaan saatavilla lainsäädännön puutteesta huolimatta. Vaasassa hajautettu tapaamispaikkatoiminta vaikeutti palvelun järjestämistä, ja vastauksena ongelmaan koettiin lainsäädännön täsmentäminen ja ulkopuolisen palveluntarjoajan saaminen.

The purpose of this bachelor´s thesis was to compare the methods and models used in supported and supervised meetings in Jyväskylä and Vaasa. The present legislation does not define who should be in charge of the supervision of meetings. Because of that there are great differences between the cities in how the supported or supervised meetings are held and organized and even in the availability of the service.

The study was qualitative and the interviews were carried out as individual interviews during autumn 2010. The interviews were conducted with the following persons: the child welfare officer in Jyväskylä, the child welfare agency director in Vaasa, the person in charge and the social worker in the mother- and child home & shelter in Central Finland and also the director of the mother- and child home & shelter in Vaasa.

The results of this research indicated that there are many differences in how the meetings were executed and in the number of the meetings. Although no law regulates the organizing of these meetings, arranging these meetings was very structured and well- established in Jyväskylä. In Vaasa arranging the meetings was done in small-scale and carried out by many different actors. A smooth cooperation between the mother-and child home & shelter and the child welfare officer guaranteed that the services were available to the client. In Vaasa having many different actors doing the same work made it more difficult to arrange the necessary service and the solution to that was considered to be a better legislation and having an external service provider.