Vastuunkantoa henkilöstöstä. Katsaus henkilöstöä koskevan yhteiskuntavastuuraportoinnin nykytilaan

Abstract

Yritysten vaikutusvallan kasvun ja globaalin, kiristyneen kilpailun myötä on syntynyt kiivasta keskustelua liike-elämän etiikasta ja yritysten yhteiskuntavastuusta. Yhteiskuntavastuu tarkoittaa yrityksissä lait ylittävää toimintaa. Käsitteestä on erotettavissa kolme elementtiä: taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen. Tässä opinnäytetyössä tarkastelu on kohdennettu yhteiskuntavastuun sosiaaliseen osa-alueeseen ja siitä edelleen henkilöstöön. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kohdeyritysten yhteiskuntavastuuraporttien avulla, mikä on henkilöstövastuuta koskevan raportoinnin nykytila näissä yrityksissä. Tutkimus on suunnattu lähinnä matkailu- ja ravitsemisalan opiskelijoille eli tulevaisuuden työntekijöille, esimiehille ja johtajille. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarjota tavanomaisesta poikkeava näkökulma yritystoiminnan toteuttamiseen ja herättää pohtimaan yhteiskuntavastuullisuuden mahdollisuuksia etenkin henkilöstön suhteen.

Tutkimuksen kohdeyritykset toimivat matkailualalla tai siihen läheisesti liittyvillä aloilla joko varsinaisina toimijoina, tavarantoimittajina, yhteistyökumppaneina tai näiden yhdistelminä. Tutkimusaineistona käytettiin Keskon, Finnairin, Pauligin ja S-ryhmän vuoden 2009 yhteiskuntavastuuraportteja. Keskon, Finnairin ja Pauligin raportit pohjautuvat Global Reporting Iniative –ohjeistoon, joka on kansainvälisesti käytetyin raportointiohjeisto. S-ryhmän raportti on puolestaan vapaamuotoinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista, vertailevaa tutkimusta. Raporttien välinen vertailu tehtiin pääasiassa GRI:n henkilöstövastuuseen liittyvien toimintaindikaattorien pohjalta.

Tutkimustulokset osoittivat, että yhteiskuntavastuuraportointia voidaan toteuttaa monin eri tavoin, vaikka noudatettaisiinkin samaa raportointiohjeistoa. Toisaalta tuloksista kävi ilmi, että yritykset olivat kiinnostuneita pitkälti samoista henkilöstöön liittyvistä teemoista riippumatta GRI-ohjeiston noudattamisesta tai sen noudattamatta jättämisestä. Tämä heijastaa osaltaan sitä, mikä merkitys yritysten toimintaympäristöllä ja sidosryhmillä on raportointiin. Ilmenneiden toiminnan tulkintaerojen perusteella voitaneen myös päätellä, että itse sosiaalisen vastuun mittaristoa olisi tarpeen kehittää edelleen vertailukelpoisen tiedon saamiseksi tulevaisuudessa.

The increase of corporations’ influence and picked up competition has aroused intense conversation about business ethics and corporate social responsibility. Corporate social responsibility (CSR) means actions that exceed the legal minimum standards. The concept CSR is usually divided in three dimensions: economical, social and ecological. This thesis is about the social dimension from where the observation has been focused even further to the personnel. The purpose of this thesis was to clarify the current situation of the reporting of responsibility towards staff in the subject corporations through their own CSR reports. This thesis is addressed mainly to the students in the tourism and hospitality branch, who are the future employees, superiors and managers. The intention of this thesis was to offer a different point of view to the implementation of business and arise to ponder the possibilities of CSR especially in respect to the staff.

The subject corporations in this thesis operate at the tourism field or at branches closely linked to it as actual operators, suppliers, cooperators or as combinations of these. The research material consisted of the year 2009 CSR reports of Kesko, Finnair, Paulig and S-group. The reports of Kesko, Finnair and Paulig rely on the Global Reporting Initiative –guidelines, which is internationally the most used reporting program among corporations. The report of S-group, on the other hand, is informal. The research method used in this thesis was qualitative and comparative. The comparison between the reports was made primarily based on the GRI-indicators which deal with the responsibility towards staff.

The results indicated that despite of the same reporting guidelines, the reporting of CSR can be implemented in many different ways. On the other hand, the results showed also that the subject corporations were mainly interested in similar themes concerning being responsible towards their staff whether they complied with the GRI-guidelines or not. For its part it reflects the meaning of the business environment and stakeholders in reporting. Based on the appeared differences in the corporations’ interpretation of action, it could be said that development of the indicators of CSR is necessary to have more comparable information in the future.