Varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjaus Helsingin Itäisessä perhekeskuksessa : vertaileva tutkimus
Nevalainen, Niina; Tuovinen, Jari (2010)
Nevalainen, Niina
Tuovinen, Jari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418169
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418169
Tiivistelmä
Työntekijät sekä lastensuojelussa että varhaisessa tuessa ovat tuoneet esille, että usein asiakkaat, jotka oikeastaan kuuluisivat lastensuojeluun, ohjautuvat varhaiseen tukeen ja päinvastoin. Tässä opinnäytetyössä me tutkimme varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjausta ja niiden työkäytäntöjä sekä työntekijöiden näkemyksiä siitä, miten varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjausta tulisi jatkossa kehittää niin, että se tarjoaisi oikea-aikaista ja asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa palvelua.
Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa lähetimme kyselylomakkeen Helsingin Itäisessä perhekeskuksessa työskenteleville varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjaajille. Toisessa vaiheessa järjestimme kaksi ryhmäkeskustelua. Ryhmäkeskustelujen avulla halusimme tarkentaa kyselyosuudessa esille tulleita tutkimuksen kannalta keskeisiä ja merkittäviä asioita. Analyysissä käytimme aineistolähtöistä sisällön analyysiä.
Tutkimuksessa selvisi, että sekä varhaisen tuen että lastensuojelun sosiaaliohjaus on hyvin samantyyppistä. Asiakaskunta on selkein ero, mutta vastauksissa tuli esille suurta epäselvyyttä siitä, mihin palveluun asiakas kuuluu. Esille tuli monia toimivia työkäytäntöjä, mutta myös kehittämistä kaipaavia asioita varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjaajien työssä. Ennen kaikkea kehittämistä kaivataan työkäytäntöjen ja toimintatapojen yhtenäistämisessä ja parityöskentelyssä.
Yllätyksenä tutkimuksessa oli se, että sosiaaliohjaajat eivät juuri tunne toistensa työtä ja dialogi puuttui lähes kokonaan varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjaajien väliltä. Selkeästi tulevaisuudessa kaivataan asiakaskunnan selkeyttämistä ja keskustelun avaamista varhaisen tuen ja lastensuojelun välille. Sosiaaliohjaajien työn kehittämisen tulisi lähteä työntekijöistä käsin, eikä ainoastaan ylhäältä johdon tasolta käsin.
Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa lähetimme kyselylomakkeen Helsingin Itäisessä perhekeskuksessa työskenteleville varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjaajille. Toisessa vaiheessa järjestimme kaksi ryhmäkeskustelua. Ryhmäkeskustelujen avulla halusimme tarkentaa kyselyosuudessa esille tulleita tutkimuksen kannalta keskeisiä ja merkittäviä asioita. Analyysissä käytimme aineistolähtöistä sisällön analyysiä.
Tutkimuksessa selvisi, että sekä varhaisen tuen että lastensuojelun sosiaaliohjaus on hyvin samantyyppistä. Asiakaskunta on selkein ero, mutta vastauksissa tuli esille suurta epäselvyyttä siitä, mihin palveluun asiakas kuuluu. Esille tuli monia toimivia työkäytäntöjä, mutta myös kehittämistä kaipaavia asioita varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjaajien työssä. Ennen kaikkea kehittämistä kaivataan työkäytäntöjen ja toimintatapojen yhtenäistämisessä ja parityöskentelyssä.
Yllätyksenä tutkimuksessa oli se, että sosiaaliohjaajat eivät juuri tunne toistensa työtä ja dialogi puuttui lähes kokonaan varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaaliohjaajien väliltä. Selkeästi tulevaisuudessa kaivataan asiakaskunnan selkeyttämistä ja keskustelun avaamista varhaisen tuen ja lastensuojelun välille. Sosiaaliohjaajien työn kehittämisen tulisi lähteä työntekijöistä käsin, eikä ainoastaan ylhäältä johdon tasolta käsin.