Potilasohjeet rannekanavaoireyhtymän konservatiiviseen ja postoperatiiviseen toimintaterapiaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa selkeät potilasohje-ehdotukset rannekanavaoireyhtymän konservatiiviseen ja postoperatiiviseen toimintaterapiaan. Tarve opinnäytetyölle tuli Vaasan keskussairaalan toimintaterapeutilta. Potilasohje-ehdotukset tehtiin toimintaterapian näkökulmasta ja tavoitteena oli saada potilas motivoitumaan omaan kuntoutukseensa. Vaasan keskussairaalassa on käynnissä potilasohjeiden yhtenäistämisprojekti. Tämän vuoksi tehtiin potilasohje-ehdotukset, joita Vaasan keskussairaala voi halutessaan hyödyntää yhtenäistämisprojektissaan.

Rannekanavaoireyhtymä on yleistyvä vaiva ja yleisin yläraajan hermopinne. Hermopinne tarkoittaa tilaa, jossa hermo on puristuksissa ulkopuolelta tulevien syiden, esimerkiksi hermoa ympäröivien kudosten kompression vuoksi. Rannekanavaoireyhtymässä keskihermo (nervus medianus) on puristuksissa ranteesta kämmeneen johtavassa rannekanavassa. Suomessa rannekanavaoireyhtymän esiintyvyys väestössä on 2–4 prosenttia. Oireyhtymän yleisyys tuo osaltaan suuria kansantaloudellisia kustannuksia ja tuottavuuden menetyksiä yhteiskuntaamme.

Teoreettisina viitekehyksinä opinnäytetyössä käytettiin Gary Kielhofnerin inhimillisen toiminnan mallia ja biomekaanista mallia. Inhimillisen toiminnan malli toi näkemyksen rannekanavaoireyhtymän kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta ihmisen elämään. Biomekaaninen malli selvensi tuki- ja liikuntaelimistön ja perifeerisen hermoston ongelmien vaikutusta toimintakykyyn.

Opinnäytetyö tehtiin konstruktiivisena tutkimuksena käyttäen aineistonkeruumenetelmänä kirjallisuuskatsausta ja aineiston analyysiä. Työssä selvitettiin myös, minkälainen on hyvä potilasohje. Aiheesta on julkaistu paljon kirjallisuutta ja artikkeleita, joista valittiin vain tieteelliset ja 2000- luvulla julkaistut materiaalit. Aineiston avulla kerättiin yhteen uusin tieto rannekanavaoireyhtymän postoperatiivisesta ja konservatiivisesta kuntoutuksesta. Näistä asioista tiivistettiin potilasohjeet, jotka toimintaterapeutti voi antaa potilaalle. Potilasohjeista tehtiin selkeät ja helposti ymmärrettävät. Postoperatiivisissa ohjeissa keskityttiin yhteistyökumppanin pyynnöstä komplikaatioista tiedottamiseen ja siihen, missä tapauksessa potilaan tulee ottaa yhteyttä leikanneeseen tahoon.

The purpose of our study was to produce explicit patient instructions for conservative and postoperative rehabilitation of Carpal Tunnel Syndrome. The need for this study was suggested by an occupational therapist in Vaasa Central Hospital. We created the patient instruction suggestions from the point of view of occupational therapy, with the aim of making the patient motivated to rehabilitate himself. At the moment, there is an ongoing project to unify all patient instructions in Vaasa Central Hospital. With this in mind, we produced suggestions for patient instructions that Vaasa Central Hospital can use in their unifying process if they so decide.

Carpal Tunnel Syndrome occurs when the median nerve, which runs from the forearm into the hand, becomes pressed or squeezed at the wrist. Nowadays the Carpal Tunnel Syndrome is becoming more and more common among the population, and it is the most commonly occurring entrapment of the upper limb. In Finland, 2 to 4% of the population suffer from it. Because it is so common, the syndrome costs society a great deal both in health expenses and economic productivity.

As a theoretical framework for this study we used the Model of Human Occupation proposed by Gary Kielhofner, and the Biomechanical Model. While the Model of Human Occupation offered us a view of the full impact of Carpal Tunnel Syndrome in a persons life, the Biomechanical Model helped us to understand the effect of ailments in the musculoskeletal system and peripheral nervous system.

We performed this constructive study by collecting data from scientific literature, and analysing our findings. In addition, we gathered information on what makes good patient instructions. From the ample number of literature and articles on the subject, we selected only the scientific material that was published in the 21st century. From this material we then collected the latest information on the postoperative and conservative rehabilitation of the Carpal Tunnel Syndrome, and described it in our study. Based on this information, we furthermore took the rehabilitation methods used in occupational therapy, and produced patient instructions that occupational therapists can give to their patients. Finally, we aimed to make the patient instructions explicit and easy to understand. With the postoperative instructions, we also concentrated on informing the patient about complications, and describing occasions that require the patient to contact the hospital.