Hoitotyön opiskelijoiden asiakaslähtöisen osaamisen kehittämisessä ja opetuksessa käytetyt interventiot : suunnittelu, toteutus ja arviointi
Janhunen, Satu; Serjo, Heidi (2009)
Janhunen, Satu
Serjo, Heidi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904202075
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904202075
Tiivistelmä
Hoitotyön koulutusta koskeva tutkimustyö on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan. Varsinkin näyttöön perustuva hoitotyö on tuonut tutkimuskohteiksi myös hoidon vaikuttavuutta arvioivaa tutkimusta. Asiakaslähtöisyys on ollut WHO:n korkealaatuisen terveydenhuollon yhtenä kriteerinä jo pitkään ja teoriatasolla sen toteutumisesta jo huolehditaankin.
Opinnäytetyömme käsittelee hoitotyön opetuksessa käytettyjä interventioita hoitotyön opiskelijoiden asiakaslähtöisen osaamisen kehittämisen ja opetuksen näkökulmista. Tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, mitkä olivat hoitotyön opiskelijoiden asiakaslähtöisen osaamisen kehittämiseksi ja opettamiseksi käytettyjen interventioiden suunnitteluun johtaneita tekijöitä, miten käytetyt interventiot oli toteutettu hoitotyön teoriaopetuksessa ja käytännön harjoittelussa sekä millaisia vaikutuksia käytetyillä interventioilla oli hoitotyön opiskelijoiden asiakaslähtöiseen osaamiseen arvioinnin perusteella. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Opinnäytetyömme tehtiin Asiakaslähtöinen osaaminen -projektille, joka on osa Asiakaslähtöinen osaaminen hoitotyön koulutuksessa Suomessa ja Virossa -hanketta.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että käytännön hoitotyön ja teoreettisen opetuksen yhdistelmillä oli paras vaste monipuoliselle oppimiselle ja asiakaslähtöisen hoidon erityispiirteiden sisäistämiselle. Opiskelijat pystyivät käytännön esimerkkien kautta paremmin ymmärtämään asiakaslähtöisen ajattelutavan hoitotyöhön sekä samaistumaan helpommin potilaan asemaan, joka on tärkeä tekijä asiakaslähtöisen osaamisen oppimiselle. Hoitotyön opiskelija on yli kolmasosan koko koulutusajasta sijoitettuna käytännön harjoittelujaksoille, joten opetuksen ja ohjauksen laatu ovat yhtä kriittisiä oppimisen kannalta näissä yksiköissä kuin koulussa. Käytännön harjoittelupaikkojen tasoerot ohjauksessa verottavat edelleen tasapuolista oppimista. Jos hoidon asiakaslähtöisyyttä ei harjoitteluyksikössä pidetä tärkeänä, ei opiskelijallakaan ole mahdollisuutta oppia tai sisäistää sitä omaan hoitotoimintaansa.
Hoitotyön opetuksessa käytetyillä interventioilla saavutettiin pääosin hyviä oppimistuloksia asiakaslähtöisessa osaamisessa sekä siihen liittyvistä tekijöistä. Tulevaisuudessa voimavaroja olisikin ehdottomasti lisättävä työelämän ja koulutuksen välisen yhteistyön ja korkeatasoisen ohjauksen ja opetuksen kehittämiseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että oppiminen on elämän mittainen prosessi ja jokaisesta itsestään on kiinni, onko valmis ottamaan sen haasteen vastaan.
Opinnäytetyömme käsittelee hoitotyön opetuksessa käytettyjä interventioita hoitotyön opiskelijoiden asiakaslähtöisen osaamisen kehittämisen ja opetuksen näkökulmista. Tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, mitkä olivat hoitotyön opiskelijoiden asiakaslähtöisen osaamisen kehittämiseksi ja opettamiseksi käytettyjen interventioiden suunnitteluun johtaneita tekijöitä, miten käytetyt interventiot oli toteutettu hoitotyön teoriaopetuksessa ja käytännön harjoittelussa sekä millaisia vaikutuksia käytetyillä interventioilla oli hoitotyön opiskelijoiden asiakaslähtöiseen osaamiseen arvioinnin perusteella. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Opinnäytetyömme tehtiin Asiakaslähtöinen osaaminen -projektille, joka on osa Asiakaslähtöinen osaaminen hoitotyön koulutuksessa Suomessa ja Virossa -hanketta.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että käytännön hoitotyön ja teoreettisen opetuksen yhdistelmillä oli paras vaste monipuoliselle oppimiselle ja asiakaslähtöisen hoidon erityispiirteiden sisäistämiselle. Opiskelijat pystyivät käytännön esimerkkien kautta paremmin ymmärtämään asiakaslähtöisen ajattelutavan hoitotyöhön sekä samaistumaan helpommin potilaan asemaan, joka on tärkeä tekijä asiakaslähtöisen osaamisen oppimiselle. Hoitotyön opiskelija on yli kolmasosan koko koulutusajasta sijoitettuna käytännön harjoittelujaksoille, joten opetuksen ja ohjauksen laatu ovat yhtä kriittisiä oppimisen kannalta näissä yksiköissä kuin koulussa. Käytännön harjoittelupaikkojen tasoerot ohjauksessa verottavat edelleen tasapuolista oppimista. Jos hoidon asiakaslähtöisyyttä ei harjoitteluyksikössä pidetä tärkeänä, ei opiskelijallakaan ole mahdollisuutta oppia tai sisäistää sitä omaan hoitotoimintaansa.
Hoitotyön opetuksessa käytetyillä interventioilla saavutettiin pääosin hyviä oppimistuloksia asiakaslähtöisessa osaamisessa sekä siihen liittyvistä tekijöistä. Tulevaisuudessa voimavaroja olisikin ehdottomasti lisättävä työelämän ja koulutuksen välisen yhteistyön ja korkeatasoisen ohjauksen ja opetuksen kehittämiseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että oppiminen on elämän mittainen prosessi ja jokaisesta itsestään on kiinni, onko valmis ottamaan sen haasteen vastaan.