Risto Ainalin sävellystuotannon erityispiirteitä

Abstract

Opinnäytetyö kertoo urkujensoiton lehtori, säveltäjä Risto Ainalin (1948-) elämänvaiheista ja hänen sävellystuotannostaan. Ainali on säveltänyt pienempiä, mutta myös useita laajojakin teoksia, jotka ansaitsevat tulla huomioiduiksi. Työssä on nostettu esille hänen elämänvaiheitaan, koska jokainen säveltäjä ammentaa teemoja ja tunnelmia teoksiinsa omasta historiasta ja elämästä. Risto Ainalin pitkä ura kirkkomuusikkona sävyttää koko tuotantoa ja pääosin kaikki hänen sävellyksensä voidaan luokitella hengelliseksi musiikiksi.

Opinnäytetyön päätavoitteena oli tuoda esiin Risto Ainalin sävellystuontantoa ja sen erityispiirteitä. Tavoitteena on myös hänen sävellystensä esittely, jotta ne tulisivat laajemmin käyttöön ja paremmin tunnetuiksi. Aineistona sävellystyylin tutkimiseen on käytetty Ainalin sävellysten partituureja ja myös nauhoitettuja esityksiä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastatteluaineisto on litteroitu ja se on ollut pohjana Ainalin elämänvaiheiden kuvaukselle. Säveltämisen tietoperustana on käytetty suomalaisista säveltäjistä kertovaa kirjallisuutta. Niistä selvisi, että monet säveltäjät kokevat vääjäämätöntä tarvetta säveltämiseen. Harva kuitenkaan osasi kertoa, mistä tarve kumpuaa. Ainalin säveltämisen tarve oli samankaltainen kuin nämä lähteistä nousevat tulokset.

Opinnäytetyö kuvaa, minkälaista musiikillista materiaalia Ainalin sävellystuotanto sisältää. Sävellystuotanto on opinnäytetyössä eritelty isoihin kuoroteoksiin, laulusarjoihin ja muihin teoksiin. Hänen ominta tyyliään on tietynlainen yksinkertaisuus, johon kuulijan on helppo samaistua. Tyyliä voisi kutsua myös kansanomaiseksi. Toisaalta Ainali ei vierasta kromatiikan käyttöä ja joissakin hänen teoksissaan on yllättävän rajujakin musiikillisia käänteitä. Hänen sävellystyylissään on kuultavissa kaikuja myös romantiikan ajan musiikista. Kodin perintönä saatu hengellisyys on vaikuttanut paljon Ainaliin säveltäjänä.

Tässä opinnäytetyössä on koottu yhteen Ainalin sävellystuotanto, jota esimerkiksi kirkkomuusikot voivat työssään hyödyntää ja tehdä tällä tavalla Ainalin sävellyksiä tunnetuimmiksi. Ainalin sävellystuotantoa tulisi jatkossa tutkia yksityiskohtaisemmin tai keskittyen tarkemmin tiettyihin sävellyksiin.