Kyllä haukku haavan tekee, mutta suvaitseva ei toisia hauku! : Toiminnallinen opinnäytetyö varhaisnuorten suvaitsevuuteen kasvattamisesta
Nyrhinen, Heidi (2011)
Nyrhinen, Heidi
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NonCommercial 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103103029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103103029
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Sosiaalialan koulutusohjelma, varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja sosiaalisen nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto
______________________________________________________________________
Tekijä: Heidi Nyrhinen
Opinnäytetyön nimi: Kyllä haukku haavan tekee, mutta suvaitseva ei toisia hauku! Toiminnallinen
opinnäytetyö varhaisnuorten suvaitsevuuteen kasvattamisesta.
Työn ohjaajat: Pirjo Ylikauma ja Raija Lehtola
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2011 Sivumäärä: 84 + 27 liitesivua
______________________________________________________________________
Toteutin opinnäytetyöni toiminnallisen osuuden yhdelle Oulun kaupungin perusopetuksen 6. luokista. Luokan opettaja otti mielellään vastaan ehdotukseni opinnäytetyöstä. Vaikka suvaitsevuuskasvatus ei vaadi mitään kriteerejä sen kohderyhmältä, oli toiminnalle tilausta, sillä luokassa esiintyi pientä kiusaamista, luokassa oli erityisoppilaita ja luokkaan oli sopivasti tulossa myös uusia oppilaita.
Tulostavoitteena opinnäytetyössäni oli edistää varhaisnuorten kasvua suvaitsevuuteen tarjoamalla suvaitsevuudesta oppimiskokemuksia, jotka saisivat aikaan suvaitsevia asenteita, sekä kokemuksia, joiden tarkoituksena oli vahvistaa minäkäsitystä. Perustin toiminnan tietoon varhaisnuorten kehitystehtävistä, elämäntilanteesta sekä heidän suhtautumisestaan erilaisuutta kohtaan. Toiminnallisena tavoitteena opinnäytetyössäni oli suvaitsevan ilmapiirin lisäämisellä mahdollistaa sen laajeneminen oppilaiden mukana muualle kouluun sekä muihin yhteisöihin, joihin oppilaat kuuluvat tai liittyvät myöhemmin.
Suvaitsevuuskasvatus pohjautui kokemukselliseen oppimiseen ja yhteistoiminnallisuuteen. Menetelminä käytin yhteistoiminnallisia leikkejä ja harjoituksia, kuten roolityöskentelyä. Tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi keräsin oppilailta sekä suullista että kirjallista palautetta toimintakertojen yhteydessä. Sain lopuksi palautetta myös luokan opettajalta.
Tulostavoite täyttyi, sillä oppilaat olivat oppineet suvaitsevuudesta, mikä sai aikaan myös suvaitsevia asenteita. Oppilaat ymmärsivät ihmisten olevan erilaisia, mutta myös jollakin tavalla samanlaisia ja kaikista löytyvän myönteisiä puolia ja vahvuuksia. Oppilaat oppivat myös koulukiusaamisesta koko luokkaa koskettavana ilmiönä, kokivat empatiaa kiusattuja kohtaan ja oppivat rohkeutta ja keinoja puuttua kiusaamiseen. Tämä sai heidät puuttumaan kiusaamiseen suvaitsevuuden ja ystävyyden edistämiseksi. Oppilaat olivat kokeneet myös minäkäsityksensä vahvistuneen, mikä näkyi etenkin yhteenkuuluvuuden kokemisena luokassa. Myös opettaja oli huomannut uusia ja yllättäviäkin ystävyyssuhteita luokassa. Koska tulostavoite täyttyi, mahdollistaa se silloin myös toiminnallisen tavoitteen saavuttamisen.
Näen suvaitsevuuskasvatuksen tärkeänä. Sen merkitys korostuu varhaisnuorten parissa, sillä yhteenkuuluvuuden kokeminen ikätovereiden kanssa on välttämätöntä varhaisnuorten suotuisalle kasvulle ja kehitykselle. Suvaitsevuuskasvatusta olisi hyvä kehittää myös eri-ikäisille lapsille ja nuorille ja laajentaa muihin yhteisöihin.
______________________________________________________________________
Asiasanat: suvaitsevuus, suvaitsemattomuus, suvaitsevuuskasvatus, varhaisnuoret, kokemuksellinen oppiminen, yhteistoiminnallisuus
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Sosiaalialan koulutusohjelma, varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja sosiaalisen nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto
______________________________________________________________________
Tekijä: Heidi Nyrhinen
Opinnäytetyön nimi: Kyllä haukku haavan tekee, mutta suvaitseva ei toisia hauku! Toiminnallinen
opinnäytetyö varhaisnuorten suvaitsevuuteen kasvattamisesta.
Työn ohjaajat: Pirjo Ylikauma ja Raija Lehtola
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2011 Sivumäärä: 84 + 27 liitesivua
______________________________________________________________________
Toteutin opinnäytetyöni toiminnallisen osuuden yhdelle Oulun kaupungin perusopetuksen 6. luokista. Luokan opettaja otti mielellään vastaan ehdotukseni opinnäytetyöstä. Vaikka suvaitsevuuskasvatus ei vaadi mitään kriteerejä sen kohderyhmältä, oli toiminnalle tilausta, sillä luokassa esiintyi pientä kiusaamista, luokassa oli erityisoppilaita ja luokkaan oli sopivasti tulossa myös uusia oppilaita.
Tulostavoitteena opinnäytetyössäni oli edistää varhaisnuorten kasvua suvaitsevuuteen tarjoamalla suvaitsevuudesta oppimiskokemuksia, jotka saisivat aikaan suvaitsevia asenteita, sekä kokemuksia, joiden tarkoituksena oli vahvistaa minäkäsitystä. Perustin toiminnan tietoon varhaisnuorten kehitystehtävistä, elämäntilanteesta sekä heidän suhtautumisestaan erilaisuutta kohtaan. Toiminnallisena tavoitteena opinnäytetyössäni oli suvaitsevan ilmapiirin lisäämisellä mahdollistaa sen laajeneminen oppilaiden mukana muualle kouluun sekä muihin yhteisöihin, joihin oppilaat kuuluvat tai liittyvät myöhemmin.
Suvaitsevuuskasvatus pohjautui kokemukselliseen oppimiseen ja yhteistoiminnallisuuteen. Menetelminä käytin yhteistoiminnallisia leikkejä ja harjoituksia, kuten roolityöskentelyä. Tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi keräsin oppilailta sekä suullista että kirjallista palautetta toimintakertojen yhteydessä. Sain lopuksi palautetta myös luokan opettajalta.
Tulostavoite täyttyi, sillä oppilaat olivat oppineet suvaitsevuudesta, mikä sai aikaan myös suvaitsevia asenteita. Oppilaat ymmärsivät ihmisten olevan erilaisia, mutta myös jollakin tavalla samanlaisia ja kaikista löytyvän myönteisiä puolia ja vahvuuksia. Oppilaat oppivat myös koulukiusaamisesta koko luokkaa koskettavana ilmiönä, kokivat empatiaa kiusattuja kohtaan ja oppivat rohkeutta ja keinoja puuttua kiusaamiseen. Tämä sai heidät puuttumaan kiusaamiseen suvaitsevuuden ja ystävyyden edistämiseksi. Oppilaat olivat kokeneet myös minäkäsityksensä vahvistuneen, mikä näkyi etenkin yhteenkuuluvuuden kokemisena luokassa. Myös opettaja oli huomannut uusia ja yllättäviäkin ystävyyssuhteita luokassa. Koska tulostavoite täyttyi, mahdollistaa se silloin myös toiminnallisen tavoitteen saavuttamisen.
Näen suvaitsevuuskasvatuksen tärkeänä. Sen merkitys korostuu varhaisnuorten parissa, sillä yhteenkuuluvuuden kokeminen ikätovereiden kanssa on välttämätöntä varhaisnuorten suotuisalle kasvulle ja kehitykselle. Suvaitsevuuskasvatusta olisi hyvä kehittää myös eri-ikäisille lapsille ja nuorille ja laajentaa muihin yhteisöihin.
______________________________________________________________________
Asiasanat: suvaitsevuus, suvaitsemattomuus, suvaitsevuuskasvatus, varhaisnuoret, kokemuksellinen oppiminen, yhteistoiminnallisuus