Hukkumisdiagnoosin varmistamiseksi tehtävien piileväpreparaattien valmistusmenetelmän kehittäminen

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuslääketieteellisessä histologian laboratoriossa kesällä 2019. Työn tavoitteena oli kehittää hukkumisdiagnoosin varmistuksessa käytettävää piileväanalyysia.

Vesistöillä on tyypillinen piilevälajisto, joka vaihtelee mm. vuodenajan mukaan. Tätä tietoa käytetään apuna esimerkiksi silloin, kun epäillään hukkumiskuolemaa tai vainaja löytyy vesistön läheisyydestä. Ihmisen hukkuessa elimistöön kulkeutuu piileviä ensin keuhkoihin ja siitä edelleen perifeerisen verenkierron mukana muihin elimiin. Vainajasta otetaan oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä näytteet keuhkoista, maksasta, munuaisista sekä aivoista. Lisäksi poliisi toimittaa usein vainajan löytöpaikalta otetun vesinäytteen. Piilevänäytteet keitetään keittokolveissa vahvassa typpihapon ja vetyperoksidin vesiliuoksessa, jotta orgaaninen aines hajoaa. Piilevien kitiinikuori kestää happokäsittelyn, ja levät ovat sentrifugoitavissa erilleen. Näytteistä valmistetaan mikroskopoitavat piileväpreparaatit, jotka toimitetaan analysoitavaksi Helsingin yliopistolle.

Tällä hetkellä piilevien keittämisestä vastaa oikeuslääkinnän yksikön obduktioteknikot ja preparaattien valmistuksesta histologian laboratorio. Vuonna 2021 oikeuslääkintäyksikkö muuttaa uusiin tiloihin, jolloin vastuu myös piilevänäytteiden keittämisestä siirtyy histologian laboratoriolle. Tämän vuoksi haluttiin kehittää nykyistä keittoprosessia sekä preparaattien valmistusmenetelmää ja tutustua vaihtoehtoisiin piilevien eristysmenetelmiin. Projektin aikana kokeiltiin keittää piileviä ja huomattiin, että reagenssien määrää voidaan vähentää nykyisestä niin, että näyteliuoksen määrä pienenee ja näin ollen piileväsaanto paranisi. Keittäminen onnistui hyvin lämpölevyllä dekantterilasissa. Kokeita tehtiin myös preparaattien valmistuksessa ja tärkein havainto oli se, että nykyisellä menetelmällä kaikki kudospalassa olevat piilevät eivät päädy näytelasille.

Tärkein tavoite tässä projektissa oli poistaa piileväanalyysin virhelähteitä ja parantaa piileväsaantoa. Koska kyseistä menetelmää ei ollut kehitetty sen käyttöönoton jälkeen, kaikki tässä työssä tehdyt havainnot koettiin hyödylliseksi ja ne antoivat arvokasta lisätietoa histologian laboratorion työntekijöille, mikä auttaa menetelmän toteuttamista uusissa tiloissa.