Ympäristön arviointi toimintaterapiassa
Anttila, Jani; Huhtala, Juha; Greus, Tuukka (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101419922
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101419922
Tiivistelmä
Ympäristön arvioinnilla toimintaterapiassa pyritään tunnistamaan asiakkaan toimintakyvyn vahvuudet ja toimintakykyä rajoittavat tekijät eri ympäristöissä. Arvioinnin perusteella asiakkaan ympäristöä voidaan mukauttaa asiakaslähtöisesti niin, että asiakkaan toimiminen ympäristössä mahdollistuu. Asiakaslähtöisessä arvioinnissa tulee huomioida asiakkaan fyysinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, miten ympäristön arviointi toteutuu suomalaisessa toimintaterapiassa. Tutkimuksessa selvitettiin arvioinnin käytäntöjä, menetelmiä sekä kehittämistarpeita koko Suomen alueella. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Webropoltyökalun sekä Excel- taulukointiohjelman avulla. Aineisto kerättiin Suomessa työskenteleviltä toimintaterapeuteilta internetissä olevalla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 34 toimintaterapeuttia.
Tutkimuksen tulosten perusteella ympäristön arviointi toteutuu pääsääntöisesti asiakkaan kotona tai lähiympäristössä. Arviointia toteutetaan myös vastaanotto/terapiatiloissa tai sairaalassa. Arviointimenetelmistä käytetyimmiksi osoittautuivat vapaat haastattelu, havainnointi ja itsearviointimenetelmät. Edellä mainitut menetelmät perustuivat toimintaterapeuttisiin viitekehyksiin sekä työn kautta saatuun kokemukseen. Suurimpana kehityskohteena toimintaterapeutit näkivät yhtenäisten ja standardoitujen ympäristön arviointimenetelmien puuttumisen. Sen myötä terapeutit toivoivat työkalua, jolla omaa työtään voi perustella. Lisäksi terapeutit kokivat, että koulutuksia ympäristön
arviointiin liittyen ei ole tarpeeksi. Myös tiedottaminen ympäristön arviointiin liittyvistä koulutuksista ja menetelmistä oli puutteellista.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää koulutustarjonnan suunnittelussa ja tiedottamisen kehittämisessä. Jatkotutkimuksien avulla on mahdollista selvittää ympäristön arviointiin liittyviä eroavaisuuksia toimintaterapiassa. Aiheeseen liittyviä jatkotutkimuksia voivat olla arviointimenetelmien tarkempi tutkiminen, resurssien jakautuminen eri sektorien välille sekä seurantatutkimukset arviointikäytäntöjen muutoksesta.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, miten ympäristön arviointi toteutuu suomalaisessa toimintaterapiassa. Tutkimuksessa selvitettiin arvioinnin käytäntöjä, menetelmiä sekä kehittämistarpeita koko Suomen alueella. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Webropoltyökalun sekä Excel- taulukointiohjelman avulla. Aineisto kerättiin Suomessa työskenteleviltä toimintaterapeuteilta internetissä olevalla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 34 toimintaterapeuttia.
Tutkimuksen tulosten perusteella ympäristön arviointi toteutuu pääsääntöisesti asiakkaan kotona tai lähiympäristössä. Arviointia toteutetaan myös vastaanotto/terapiatiloissa tai sairaalassa. Arviointimenetelmistä käytetyimmiksi osoittautuivat vapaat haastattelu, havainnointi ja itsearviointimenetelmät. Edellä mainitut menetelmät perustuivat toimintaterapeuttisiin viitekehyksiin sekä työn kautta saatuun kokemukseen. Suurimpana kehityskohteena toimintaterapeutit näkivät yhtenäisten ja standardoitujen ympäristön arviointimenetelmien puuttumisen. Sen myötä terapeutit toivoivat työkalua, jolla omaa työtään voi perustella. Lisäksi terapeutit kokivat, että koulutuksia ympäristön
arviointiin liittyen ei ole tarpeeksi. Myös tiedottaminen ympäristön arviointiin liittyvistä koulutuksista ja menetelmistä oli puutteellista.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää koulutustarjonnan suunnittelussa ja tiedottamisen kehittämisessä. Jatkotutkimuksien avulla on mahdollista selvittää ympäristön arviointiin liittyviä eroavaisuuksia toimintaterapiassa. Aiheeseen liittyviä jatkotutkimuksia voivat olla arviointimenetelmien tarkempi tutkiminen, resurssien jakautuminen eri sektorien välille sekä seurantatutkimukset arviointikäytäntöjen muutoksesta.