Työstä pidättäytyminen psykososiaalisten tekijöiden perusteella

Abstract

Työstä pidättäytymisoikeus on työturvallisuuslakiin vuonna 1988 lisätty säädös, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut varmistaa raskaan teollisuuden työntekijöiden mahdollisuus kieltäytyä äärimmäisissä tilanteissa työnteosta, jos se uhkaa heidän henkeään tai terveyttään. Alkuperäinen laki on säädetty aikana, jolloin suurinta osaa todetuista työnteon riskitekijöistä pidetiin yksinomaan fyysisinä. Nykyään suuri osa työnkuvista on hitaasti muuttumassa kohti palvelu- ja konsultointiammatteja, joten pystyykö tämä säädös suojaamaan myös näiden töiden tekijöitä uudenlaisilta vaaratekijöiltä, kuten kuormittumiselta ja häirinnältä?

Työssämme pyrimme kartoittamaan niitä tekijöitä, jotka ovat yhteisiä fyysisissä sekä psykososiaalisissa työstä pidättäytymistilanteissa, sekä tuomaan esiin niitä eroavaisuuksia, joita psykososiaalisessa työstä pidättäytymistilanteissa pitää ottaa huomioon. Työssämme avasimme työstä pidättäytymiseen, kuormitukseen ja häirintään liittyvää lainsäädäntöä, jotka työn loppuosassa pyrimme yhdistämään yhdeksi kokonaisuudeksi siten, että pystyimme lainsäädännön perusteella rakentamaan kuvan psykososiaalisen työstä pidättäytymisen tekijöistä. Koska psykososiaalisesta työstä pidättäytymisestä ei ole toistaiseksi olemassa suoraa oikeuskäytäntöä, toimi lähteinämme opinnäytetyössä työturvallisuuslainsäädäntö, siihen perustuva lakikirjallisuus, sekä työstä pidättäytymistilanteisiin ja psykososiaalisiin ongelmatilanteisiin liittyvät oikeustapaukset.

Kykenimme tuomaan lainsäädäntöä arvioimalla esille niitä tekijöitä, joita yksilön tulee ottaa huomioon jos hän pyrkii pidättäytymään työstään psykososiaalisin perustein. Tuloksiemme mukaan työstä pidättäytyminen ei ole lainsäädännön perusteella mahdotonta, mutta ongelmakohdat, kuten esimerkiksi sairauslomalle jääminen työstä pidättäytymisen sijasta sekä psykososiaalisten ongelmien syy-yhteyden toteennäyttäminen, vaikeuttavat työstä pidättäytymisen toteuttamista. Työtä voidaan hyödyntää niissä käytännön tilanteissa, joissa työntekijä tuntee kärsivänsä psykososiaalisista oireista työssään ja harkitsee toimimismahdollisuuksiaan asian selvittämiseksi. Työn avulla voidaan myös jossain määrin arvioida, onko tämänhetkinen työturvallisuuslainsäädäntö sillä tasolla, että työntekijöiden työstä pidättäytymisoikeus on tosiasiallisesti olemassa myös psykososiaalisissa ongelmatilanteissa