Venäjän standardit ja betonilujuuskoemenetelmien tulospoikkeamat
Sokolova, Lada (2019)
Sokolova, Lada
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102420160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102420160
Tiivistelmä
Tämän insinöörityön tavoitteena oli selvittää poikkeavuudet, joita esiintyy betonin puristuslujuutta selvitettäessä eri koemenetelmillä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Pietarissa toimivan suomalaisomistaman Lujabetomix LLC betonitehtaan kanssa, jonka säännöllisen laadunvalvonnan lisäksi suoritettiin myös työmaakäytäntöjen mukaisia betonin lujuusteste-jä. Sitä varten tehtaalla valettiin kaksi isompaa koepalkkia, jotka testattiin kolmella menetelmällä.
Tutkimuksessa rajoituttiin neljään koemenetelmään: tehtaalla esivalmistettujen koekappaleiden lisäksi valmistettuja koepalkkeja testattiin ulosvetokokeilla, otettiin koepalkeista poranäytteitä puristuskokeita varten ja lisäksi määritettiin lujuus ultraäänen etenemisnopeuden perusteella. Vertailua varten kaikki koetulokset muunnettiin vastaamaan 150 mm virallista kuutiolujuutta, jota käytetään sekä Suomessa että Venäjällä. Kokeiden suorittaminen ja tuloksien muuntaminen tapahtui Venäjän voimassaolevien standardien mukaan.
Johtopäätöksissä todettiin, että betonin puristuslujuuden määrittäminen ultraäänen etenemisnopeuden perusteella voi osoittautua alkuvaiheessa hankalaksi, koska nopeuden ja betonin puristuslujuuden vastaavuuden selvittäminen saattaa epäonnistua ja silloin joudutaan tekemään lisää kokeita. Lisäksi havaittiin, että samasta testauskohdasta otetut poranäytteet voivat näyttää hyvin erilaista ominaispuristuslujuutta, joten poranäytteitä on syytä olla edes yksi enemmän kuin normien mukainen vähimmäismäärä.
Tutkimus antoi aihetta kahdelle jatkotutkimukselle. Toisen ajatuksena on tarkimman epäsuoran koemenetelmän selvittäminen betonin puristuslujuutta arvioitaessa, mitä varten täytyy rakentaa useampi vastaavuus useammalle epäsuoralle koemenetelmälle useamman suoran koemenetelmän perusteella. Toisessa tutkimuksessa voitaisiin selvittää ulosvetokokeen luotettavuus testaamalla lujuudeltaan samanlaisia betoneja, joiden muut ominaisuudet kuten ilmamäärä ja maksimiraekoko ovat erilaisia.
Tutkimuksessa rajoituttiin neljään koemenetelmään: tehtaalla esivalmistettujen koekappaleiden lisäksi valmistettuja koepalkkeja testattiin ulosvetokokeilla, otettiin koepalkeista poranäytteitä puristuskokeita varten ja lisäksi määritettiin lujuus ultraäänen etenemisnopeuden perusteella. Vertailua varten kaikki koetulokset muunnettiin vastaamaan 150 mm virallista kuutiolujuutta, jota käytetään sekä Suomessa että Venäjällä. Kokeiden suorittaminen ja tuloksien muuntaminen tapahtui Venäjän voimassaolevien standardien mukaan.
Johtopäätöksissä todettiin, että betonin puristuslujuuden määrittäminen ultraäänen etenemisnopeuden perusteella voi osoittautua alkuvaiheessa hankalaksi, koska nopeuden ja betonin puristuslujuuden vastaavuuden selvittäminen saattaa epäonnistua ja silloin joudutaan tekemään lisää kokeita. Lisäksi havaittiin, että samasta testauskohdasta otetut poranäytteet voivat näyttää hyvin erilaista ominaispuristuslujuutta, joten poranäytteitä on syytä olla edes yksi enemmän kuin normien mukainen vähimmäismäärä.
Tutkimus antoi aihetta kahdelle jatkotutkimukselle. Toisen ajatuksena on tarkimman epäsuoran koemenetelmän selvittäminen betonin puristuslujuutta arvioitaessa, mitä varten täytyy rakentaa useampi vastaavuus useammalle epäsuoralle koemenetelmälle useamman suoran koemenetelmän perusteella. Toisessa tutkimuksessa voitaisiin selvittää ulosvetokokeen luotettavuus testaamalla lujuudeltaan samanlaisia betoneja, joiden muut ominaisuudet kuten ilmamäärä ja maksimiraekoko ovat erilaisia.