Tekninen tiedonvälitystapa tuomioistuimissa
Saukko, Eeva (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019103020455
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019103020455
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee teknistä tiedonvälitystapaa, jota voidaan hyödyntää tuomioistuimissa oikeudenkäyntiprosessin aikana. Enimmäkseen teknistä tiedonvälitystapaa käytetään suullisissa käsittelyissä kuulemiseen todistelutarkoituksessa tai istuntoon etäosallistumiseen. Etäosallistuja on tapauksen osapuoli, joka osallistuu istuntoon etänä sen alusta loppuun saakka. Sain idean tähän opinnäytetyöhön käräjäoikeuden ammattiharjoittelun aikana.
Toteutin työni lainopillisella menetelmällä, jonka lisäksi käytän laadullista tutkimusmenetelmää. Lähteinä olen käyttänyt lähdehierarkian mukaisesi ensisijaisena lähteenä lainsäädäntöä sekä hallituksen esityksiä. Lisäksi olen hyödyntänyt tietoperustan lähteenä oikeusministeriön julkaisuja, oikeuskirjallisuutta sekä muita artikkeleita. Tuomioistuimen näkökulmaa aiheeseen halusin tuoda esille käräjätuomareiden haastatteluilla. Haastattelin rikospuolen tuomaria sekä riita-asioiden tuomaria.
Työssä selvitetään tutkimusongelmana millaisissa asioissa puhelin -ja videoyhteyttä tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa voidaan käyttää ja millaisiin tilanteisiin sen käyttäminen ei sovellu. Lisäksi halusin esittää opinnäytetyössäni teknisen tiedonvälitystavan historiaa ja tuoda ilmi ne lakimuutokset, jotka sitä ovat koskeneet.
Teknisen tiedonvälitystavan käyttäminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja siihen vaikuttaa tuomariharkinnan rooli. Yleisin tilanne, jossa menettelyä tuomioistuimessa käytetään, on se, että todistaja tai asianosainen asuu kaukana kyseisestä tuomioistuimesta, jossa asiaa käsitellään. Tällöin häntä voidaan kuulla muusta sovitusta paikasta. Menettely sopii monenlaisiin tilanteisiin. Sitä ei voida käyttää kuitenkaan esimerkiksi tilanteessa, jossa on käsittelyssä syyte rikoksesta, jonka vuoksi vastaaja on vangittu tai siitä säädetty rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Toteutin työni lainopillisella menetelmällä, jonka lisäksi käytän laadullista tutkimusmenetelmää. Lähteinä olen käyttänyt lähdehierarkian mukaisesi ensisijaisena lähteenä lainsäädäntöä sekä hallituksen esityksiä. Lisäksi olen hyödyntänyt tietoperustan lähteenä oikeusministeriön julkaisuja, oikeuskirjallisuutta sekä muita artikkeleita. Tuomioistuimen näkökulmaa aiheeseen halusin tuoda esille käräjätuomareiden haastatteluilla. Haastattelin rikospuolen tuomaria sekä riita-asioiden tuomaria.
Työssä selvitetään tutkimusongelmana millaisissa asioissa puhelin -ja videoyhteyttä tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa voidaan käyttää ja millaisiin tilanteisiin sen käyttäminen ei sovellu. Lisäksi halusin esittää opinnäytetyössäni teknisen tiedonvälitystavan historiaa ja tuoda ilmi ne lakimuutokset, jotka sitä ovat koskeneet.
Teknisen tiedonvälitystavan käyttäminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja siihen vaikuttaa tuomariharkinnan rooli. Yleisin tilanne, jossa menettelyä tuomioistuimessa käytetään, on se, että todistaja tai asianosainen asuu kaukana kyseisestä tuomioistuimesta, jossa asiaa käsitellään. Tällöin häntä voidaan kuulla muusta sovitusta paikasta. Menettely sopii monenlaisiin tilanteisiin. Sitä ei voida käyttää kuitenkaan esimerkiksi tilanteessa, jossa on käsittelyssä syyte rikoksesta, jonka vuoksi vastaaja on vangittu tai siitä säädetty rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.