Eduskunnan kuppilasta Twitteriin ja takaisin : miten politiikan toimittajan työnkuva on muuttunut 2000-luvulla?

Abstract

Median ja journalismin murroksesta on puhuttu vuosikausia. Uhkakuvia ja dystopioita journalismin kuolemasta on esitetty usein, ja murrosta on myös tutkittu paljon ja useista eri näkökulmista. Opinnäytetyössäni keskityn työnkuvan muutokseen 2000-luvulla politiikan toimittajien näkökulmasta.

Sosiaalinen media vaikuttaa jättäneen pysyvän jäljen journalismiin. Nykyään on mahdotonta toimia politiikan toimittajana, tai toimittajana ylipäänsä, ilman aktiivista sosiaalisessa median käyttöä vähintään tarkkailijan roolissa. Pyrin tässä opinnäytetyössäni selvittämään, onko asia todella näin mustavalkoinen vai onko perinteisille metodeille vielä paikkansa toimittajan arjessa.

Tietoperustassa käsittelen historiaa sanomalehtien synnystä tähän päivään. Käyn läpi merkittävimmät mullistukset, joita politiikan journalismissa on Suomessa tapahtunut. Käsittelen muutosta ensisijaisesti työnkuvan kannalta. Käsittelen myös politiikan toimittajien ammattietiikkaa ja keinoja, joilla he säilyttävät oman objektiivisuutensa ja uskottavuutensa yleisön silmissä.

Tutkimustani varten haastattelin neljää tällä hetkellä aktiivista politiikan toimittajaa ja pyrin selvittämään, miten heidän työnkuvansa on muuttunut. Haastateltavikseni valitsin mahdollisimman laajalla otannalla eri sukupuolta olevia politiikan toimittajia eri ikäluokista, taustoista ja medioista. Vertailin heidän käsityksiään politiikasta, journalismista ja työstä ja koostin yhteenvedon politiikan journalismin keskeisestä sisällöstä ja sen muuttumisesta.

Tulos oli hypoteesiini nähden yllättävä. Yhtäältä kaikki on muuttunut, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Keskeisintä politiikan journalismissa on aina ollut henkilökohtaiset suhteet. Työvälineet ovat muuttuneet, mutta käyttötarkoitus ei niinkään. Kaikki haastateltavat myös suhtautuvat lähtökohtaisesti positiivisesti alan ja ympäristön kehitykseen.

Tutkimusta voisi laajentaa siihen, miten poliitikot kokevat median ja sen murroksen. Ei niin kauankaan aikaa sitten poliitikot ja toimittajat veljeilivät keskenään paljon läheisemmin, eikä politiikka varsinaisesti kiinnostanut kovin suurta joukkoa ihmisistä. Muutoksesta puhuttaessa olisi yleisesti tärkeää kuunnella niitä, jotka sitä konkreettisesti käyvät läpi ja toteuttavat.