Leskivanhempien kokemuksia tukipalveluista puolison kuoleman jälkeen

Abstract

Suomessa kuolee noin 8000 työikäistä eli 15–64 -vuotiasta henkilöä vuosittain. Opinnäytetyössä tutkittiin työikäisten leskivanhempien kokemuksia saaduista lähiverkoston ulkopuolisista tukipalveluista puolison kuoleman jälkeen. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluivat lesket, joiden puolison kuolemasta oli kulunut vähintään kaksi vuotta ja joiden perheeseen kuului alaikäisiä lapsia puolison kuoleman aikaan. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Suomen nuoret lesket ry.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa uutta tutkimustietoa nuorten perheellisten leskien tukipalvelukokemuksista puolison kuoleman jälkeen. Kyselyssä kysyttiin leskien kokemuksia muun muassa tukipalvelujen tarjonnasta, riittävyydestä ja laadusta perheen tarpeisiin peilaten. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin puolison kuoleman vaikutuksia leskeen ja perheeseen, suomalaisia tukipalvelujen tuottajia sekä erilaisia palvelujen muotoja. Lisäksi käsiteltiin aiempia kotimaisia ja ulkomaalaisia tutkimuksia liittyen nuoriin leskiin ja tukipalveluihin.

Tutkimusaineisto kerättiin sähköisenä Webropol-verkkokyselynä monimenetelmäistä tutkimusotetta käyttäen. Linkki kyselyyn jaettiin Suomen nuoret lesket ry:n sosiaalisen median kanavilla sekä jäsenrekisterin tietojen kautta. Lisäksi tutkimuskyselyn linkkiä jaettiin tutkijan henkilökohtaisilla sosiaalisen median tileillä. Tutkimukseen osallistui 97 kohderyhmään kuulunutta leskivanhempaa.

Tutkimuksesta selvisi, että leskivanhemmat kaipasivat eniten tukea arjessa selviämiseen ja lastenhoitoon. Myös keskusteluapua ja tukea lasten auttamiseen surussaan tarvittiin enemmän kuin oli saatu. Useat vastaajista oli melko tyytyväisiä saamiinsa palveluihin, mutta myös moni koki jääneensä perheensä kanssa täysin vaille ulkopuolista tukea puolison kuoleman jälkeen. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että nykyiset leskiperheille tarjottavat tukipalvelut ovat riittämättömät ja asiakkaille epätasa-arvoisesti järjestetty eri puolella Suomea. Tarpeelliseksi todettiin selkeän, valtakunnallisen palvelupolkusuunnitelman laatiminen sekä ammattilaisten että asiakkaiden käyttöön kuolemantapauksen varalta. Valtakunnallinen palvelupolku tasa-arvoistaisi leskeytyneille samanlaiset tukipalvelut puolison kuoltua asuinkunnasta riippumatta. Tukipalvelujen organisoinnin parantamiseksi ehdotettiin alueellisen kriisikoordinaattorin toimen perustamista.