Betonirakenteen puristuslujuuden määritys NDT-menetelmin
Junkkari, Tuure (2019)
Junkkari, Tuure
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112021753
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112021753
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, voisiko MIRA-ultraäänitomografia käyttää betonin puristuslujuuden arvioimiseksi. Tavoitteena oli kehittää betonin puristuslujuuden määritystä NDT-menetelmien osalta. Tällä hetkellä betonin puristuslujuutta määritetään pääasiassa kimmovasaralla tai poralieriönäytteen puristuskokeella.
Tutkimus toteutettiin suorittamalla ultraääniluotauksia rautatiesiltoihin sellaisiin ennalta valikoituihin kohtiin, joista on aiemmin määritetty puristuslujuus poralieriönäytteen puristuskokeella. Ultraääniluotausten perusteella pyrittiin määrittämään ultraäänen etenemisnopeus rakenteessa. Vertailemalla ultraäänen nopeuksia aiemmin määritettyihin puristuslujuuksiin, voitiin niiden välistä korrelaatiota analysoida. Mikäli korrelaatio olisi riittävän vahva, voitaisiin pelkän ultraäänen avulla arvioida betonin puristuslujuutta.
Työssä luotiin katsaus ultraääneen ja puristuslujuuteen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen ja standardeihin. Omaa tutkimusaineistoa MIRA:a käyttäen saatiin neljästä rautatiesillasta. Ultraäänen nopeudet laskettiin laitteen näyttämän niin sanotun taustakaiun perusteella.
Tutkimustulokset jäivät liian suppeiksi useista eri ongelmista johtuen, eikä niiden perusteella pystytty varsinaisesti arvioimaan menetelmän potentiaalia. Vaikka tutkimuksen alkuperäinen tavoite jäikin saavuttamatta, saatiin menetelmän vahvuuksista ja heikkouksista tärkeää käytännön kokemusta jatkotutkimusten suunnittelua ajatellen.
Tutkimus toteutettiin suorittamalla ultraääniluotauksia rautatiesiltoihin sellaisiin ennalta valikoituihin kohtiin, joista on aiemmin määritetty puristuslujuus poralieriönäytteen puristuskokeella. Ultraääniluotausten perusteella pyrittiin määrittämään ultraäänen etenemisnopeus rakenteessa. Vertailemalla ultraäänen nopeuksia aiemmin määritettyihin puristuslujuuksiin, voitiin niiden välistä korrelaatiota analysoida. Mikäli korrelaatio olisi riittävän vahva, voitaisiin pelkän ultraäänen avulla arvioida betonin puristuslujuutta.
Työssä luotiin katsaus ultraääneen ja puristuslujuuteen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen ja standardeihin. Omaa tutkimusaineistoa MIRA:a käyttäen saatiin neljästä rautatiesillasta. Ultraäänen nopeudet laskettiin laitteen näyttämän niin sanotun taustakaiun perusteella.
Tutkimustulokset jäivät liian suppeiksi useista eri ongelmista johtuen, eikä niiden perusteella pystytty varsinaisesti arvioimaan menetelmän potentiaalia. Vaikka tutkimuksen alkuperäinen tavoite jäikin saavuttamatta, saatiin menetelmän vahvuuksista ja heikkouksista tärkeää käytännön kokemusta jatkotutkimusten suunnittelua ajatellen.