"Ystävien etsinnän saa aloittaa ihan nollasta" : Parisuhteessa elävien, yhden lapsen nuorten äitien kokemuksia yksinäisyydestä raskausaikana sekä vauvavuotena

Abstract

Tutkimuksen idea sai alkunsa omasta kokemuksestani yksinäisenä äitinä esikoiseni vauvavuotena. Tutkimuksessa selvitettiin alle 27-vuotiaiden länsimaiseen kulttuuriin kuuluvien ja heteroparisuhteessa elävien, esikoislapsen äitien kokemuksia yksinäisyydestä sekä siihen johtaneita syitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pääasialliset syyt nuorten äitien kokemalle yksinäisyydelle ja kartoittaa mahdollisia palveluita, joita äidit toivovat arjen tueksi. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui nuorten äitien omista kokemuksista ja toiveista liittyen yksinäisyyteen sekä sitä lievittävistä palveluista. Keskeisimmät käsitteet ovat äitiys, nuoruus, yksinäisyys sekä hyvinvointivaltio. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta. Kysely suoritettiin kasvok-kain tehtyinä teemahaastatteluina sekä yhden äidin kohdalla kirjallisesti. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Lopuksi tutkimustulokset koottiin Greimasin semioottisen aktanttimallin avulla. Tutkimustuloksien perusteella voitiin todeta, että samassa elämäntilanteessa olevien ystävien, ja sen kautta saatavan vertaistuen puuttuminen muodostui suurimmaksi tekijäksi nuorten äitien kokeman yksinäisyyden taustalla. Jokainen äiti koki, että raskaaksi tulemisen myötä suurin osa ystävistä oli kaikonnut ja uusia ystäviä oli vaikea löytää. Äidit arvelivat syyksi nuoren iän, sillä harvalla ystävällä oli vielä lapsia. Moni äiti vierasti ajatusta osallistua avoimiin äiti-lapsi -ryhmiin, sillä äidit eivät halunneet joutua olemaan nuorimpia osallistujia. Äidit toivoivat äitiysneuvolan kokoavan nuorten äitien ryhmiä, saavansa lisää tietoja Vaasassa toimivista, perheille tarkoitetuista palveluista sekä enemmän paikkoja, joissa myös henkilökunta huolehtisi lapsista esim. äidin syödessä, juodessa kahvia tai keskustellessa toisen vanhemman kanssa.