Kotihoidon työntekijöiden kohtaama työpaikkaväkivalta

Abstract

Kotihoitopalvelut lisääntyvät koko ajan maassamme. Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on noussut viime aikoina keskeiseksi yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä huonokuntoisempia vanhuksia asuu kotona. Myös ikääntyvien mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat kotisairaanhoitoa koskeva kasvava ongelma. Hoitoalan kuormittavuus ja sen vaikutus alan vetovoimaisuuteen on ollut myös paljon esillä mediassa viime aikoina.

Opinnäytetyömme toimeksiantajana oli kunnallinen ja yksityinen kotisairaanhoito. Yhteensä neljä kotisairaanhoidon yksikköä osallistui tutkimukseen. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia minkälaisia väkivaltatilanteita kotisairaanhoidon henkilökunta kohtaa työssään ja miten henkilökuntaa on koulutettu opintojen aikana ja työpaikoilla väkivaltatilanteina varten. Tavoitteena oli myös selvittää, miten väkivaltatilanteita käsitellään jälkikäteen ja miten tilanteita ennaltaehkäistään.

Tutkimuksemme luonne oli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin Webropol- kyselylomakkeella, joka sisälsi monivalintakysymysten lisäksi avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin sähköisesti noin 150 kotisairaanhoidon hoitajalle. Kyselyyn vastasi 40 hoitajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että suurin osa kotisairaanhoidon henkilökunnasta kokee henkistä väkivaltaa, nimittelyä ja uhkailua useammin kuin kerran kuukaudessa. Fyysistä väkivaltaa esiintyi keskimääräisesti harvemmin, muutaman kerran vuodessa. Useat työntekijät kokivat ahdistusta tai uupuneisuutta tilanteiden takia. Työpaikoilla ennaltaehkäistiin uhkaavien tilanteiden syntyä hyvällä raportoinnilla, kotikäyntien toteuttamisella yhdessä työparin tai vartijan kanssa sekä toimintaohjeilla uhkaavia tilanteita varten. Väkivalta- ja uhkatilanteiden käsittelyyn jälkikäteen työpaikoilla käytettiin pääasiassa jälkipuintia työyhteisössä.

Tutkimustulosten perusteella käytännöt väkivalta- ja uhkatilanteiden ennaltaehkäisyyn sekä koulutus väkivaltatilanteita varten vaihtelee suuresti eri työyksiköissä. Tämä tutkimus voi auttaa kotisairaanhoidon tuottajia ja muita aiheesta kiinnostuneista huomaamaan, kuinka paljon väkivalta- ja uhkatilanteita esiintyy kotisairaanhoidon työssä. Jatkotutkimusehdotuksena esittäisimme selkeiden toimintaohjeiden laatimisen väkivalta- ja uhkatilanteiden varalle sekä koulutuksen lisäämistä työyksiköihin, sekä sen tutkimisen, että vaikuttaako edellä mainitut toimenpiteet työpaikkaväkivallan esiintymiseen ja hoitajien kuormittavuuteen.