Ikääntyneen laitoshoitopotilaan suunhoito
Kinnunen, Elina; Boricheva, Ekaterina; Määttä, Jonna (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112622628
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112622628
Tiivistelmä
Suun terveys on osa jokaisen ihmisen kokonaisterveyttä. Ongelmat suussa voivat aiheuttaa oireita muualla kehossa tai pahentaa jo olemassa olevia sairauksia. Erityisesti heikkokuntoisten kohdalla suun tulehdukset voivat vaarantaa koko terveyden. Ikääntyessä ihmisten toimintakyky heikkenee ja päivittäisistä toimenpiteistä voi tulla hankalaa toteuttaa itsenäisesti. Laitoshoidossa olevien ikääntyneiden toimintakyky on heikentynyt jo niin huomattavasti, ettei itsenäinen toimiminen, kuten hygieniasta huolehtiminen onnistu. Laitoshoidon kuuluu tarjota potilailleen hoitoa, ravintoa, tarvittavat lääkkeet, hygieniasta huolehtimista, vaatetus sekä sosiaalista ajanviettoa. Hoitohenkilökunta vastaa laitoshoitopotilaan päivittäisistä tarpeista.
Tutkimus toteutettiin yhdessä Oulun kaupungin suun terveydenhuollon kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa millaiset tiedot ja taidot hoitohenkilökunnalla on laitoshoitopotilaan suunhoidon toteuttamiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tutkimustietoa, millä suunterveyden osa-alueilla hoitohenkilökunta tarvitsee lisäkoulutusta sekä miten hoivakotien ja suun terveydenhuollon yhteistyötä voitaisiin lisätä.
Tutkimus tehtiin kvantitatiivisellä tutkimusmenetelmällä. Aineiston keruu toteutettiin sähköisenä kyselynä, joka koostui monivalinta- sekä avoimista kysymyksistä. Kysymyksillä selvitettiin muun muassa, kuinka paljon opetusta eri suunhoitoon liittyvistä asioista hoitohenkilökunta oli saanut ammatillisessa koulutuksessaan, kuinka usein he toteuttavat asukkaiden suun puhdistuksen ja millaisia kehitystoiveita hoitohenkilökunnalla oli suunhoidon suhteen. Saatuja tuloksia verrattiin aikaisempiin tutkimuksiin.
Tutkimus toteutettiin Oulun kaupungin hoitolaitoksessa Rajakylän Hoivassa, Severinkodin ja Sanninkodin hoitohenkilökunnalle. Tutkimukseen vastasi 13 henkilöä. Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunta on saanut vain vähän tietoa ammatillisessa koulutuksessaan suunhoidosta. Heidän taitonsa toteuttaa suunhoitoa olivat kuitenkin hyvät, ja kaikki vastanneet tiedostivat päivittäisen suunhoidon merkityksen kokonaisterveydessä.
Tuloksia voidaan hyödyntää hoivakotien hoitohenkilökunnan lisäkoulutuksen järjestämisessä sekä suun terveydenhuollon ja hoivakotien yhteistyön tiivistämisessä.
Tutkimus toteutettiin yhdessä Oulun kaupungin suun terveydenhuollon kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa millaiset tiedot ja taidot hoitohenkilökunnalla on laitoshoitopotilaan suunhoidon toteuttamiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tutkimustietoa, millä suunterveyden osa-alueilla hoitohenkilökunta tarvitsee lisäkoulutusta sekä miten hoivakotien ja suun terveydenhuollon yhteistyötä voitaisiin lisätä.
Tutkimus tehtiin kvantitatiivisellä tutkimusmenetelmällä. Aineiston keruu toteutettiin sähköisenä kyselynä, joka koostui monivalinta- sekä avoimista kysymyksistä. Kysymyksillä selvitettiin muun muassa, kuinka paljon opetusta eri suunhoitoon liittyvistä asioista hoitohenkilökunta oli saanut ammatillisessa koulutuksessaan, kuinka usein he toteuttavat asukkaiden suun puhdistuksen ja millaisia kehitystoiveita hoitohenkilökunnalla oli suunhoidon suhteen. Saatuja tuloksia verrattiin aikaisempiin tutkimuksiin.
Tutkimus toteutettiin Oulun kaupungin hoitolaitoksessa Rajakylän Hoivassa, Severinkodin ja Sanninkodin hoitohenkilökunnalle. Tutkimukseen vastasi 13 henkilöä. Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunta on saanut vain vähän tietoa ammatillisessa koulutuksessaan suunhoidosta. Heidän taitonsa toteuttaa suunhoitoa olivat kuitenkin hyvät, ja kaikki vastanneet tiedostivat päivittäisen suunhoidon merkityksen kokonaisterveydessä.
Tuloksia voidaan hyödyntää hoivakotien hoitohenkilökunnan lisäkoulutuksen järjestämisessä sekä suun terveydenhuollon ja hoivakotien yhteistyön tiivistämisessä.