Sotatraumatisoituneiden lasten toiminnallisen ryhmän pilotointi : Resilienssin vahvistaminen
Honkkila, Suvikki Ruth; Turusenaho, Johanna (2019)
Honkkila, Suvikki Ruth
Turusenaho, Johanna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823206
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823206
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella, toteuttaa ja kuvata sotatraumatisoituneiden lasten resilienssiä vahvistavan toiminnallisen ryhmän pilotointi jatkokehittelyä varten. Yhteistyökumppani Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toiminta on psykiatrinen poliklinikka, jonka asiakkaina on vaikeasti sotatraumatisoituneita lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään. Ryhmämuotoisen kuntoutuksen keskeisiksi tavoitteiksi nähtiin vahvistaa pakolaistaustaisen lapsen luottamusta omiin taitoihinsa, kykyynsä tehdä valintoja ja vaikutusmahdollisuuksiinsa. Ryhmä voi myös edistää lasten kotoutumista ja harrastusmahdollisuuksia.
Opinnäytetyö on monimuotoinen kehittämistehtävä, jonka raporttiosuus sisältää tietoa pakolaisuudesta, sotatraumatisoitumisesta ja pilotin teoriapohjasta sekä ryhmän prosessikuvauksen ja arvioinnin. Teoriaosassa resilienssin käsitettä nivotaan toimintaterapia-alan Inhimillisen toiminnan mallin käsitteistöön. Työssä tarkastellaan myös asiakkaiden kanssa tarvittavaa kulttuurista kompetenssia ja kulttuurista sensitiivisyyttä sekä ryhmänohjauksessa hyödynnettyjä strategioita ja malleja.
Pilotti oli kouluikäisille suunnattu viiden kerran tavoitteellinen strukturoitu kokonaisuus. Lasten mielenkiinnonkohteet ja unelmien kartoittaminen loi pohjan ryhmän suunnittelulle ja toimintojen vallinnalle.
Ryhmämuotoinen kuntoutus on luonteva tapa tarjota lapsille mahdollisuus ikäkaudelleen tyypilliseen toimintaan ja yhteisten ilon hetkien kokemiseen turvallisissa puitteissa. Osallistujat saavuttivat lähes kaikki ryhmätavoitteet. Palautekyselyssä ryhmään sitoutuneet lapset kertoivat pitäneensä ryhmän toiminnoista ja onnistuneensa kokeilemaan uusia asioita. Osalla lapsista oli sitoutumisen tai osallistumisen ongelmia. Valitut strukturointikeinot ja Inhimillisen toiminnan malliin pohjaava asiakas- ja toimintakeskeinen työtapa osoittautuivat käytännössä toimiviksi.
Pilotista saatujen kokemusten perusteella resilienssiä vahvistavat toiminnalliset ryhmät ovat lupaava työmuoto sotatraumatisoituneiden lasten kanssa työskenneltäessä. Suunnittelussa on huomioitava henkilöstöresurssien riittävyys. Jatkossa voidaan hyödyntää osallistavia menetelmiä perheiden sitoutumisen edistämiseksi. Pilotoinnin koettiin rohkaisseen lapsia toimimaan, syventäneen vanhempien luottamusta kuntoutuspalveluihin ja tarjonneen yhteistyökumppanille ja muille alan toimijoille hyödyllisiä kokemuksia, joiden pohjalta voidaan lähteä kehittämään lasten ryhmämuotoisten kuntoutuspalveluiden järjestämistä.
Opinnäytetyö on monimuotoinen kehittämistehtävä, jonka raporttiosuus sisältää tietoa pakolaisuudesta, sotatraumatisoitumisesta ja pilotin teoriapohjasta sekä ryhmän prosessikuvauksen ja arvioinnin. Teoriaosassa resilienssin käsitettä nivotaan toimintaterapia-alan Inhimillisen toiminnan mallin käsitteistöön. Työssä tarkastellaan myös asiakkaiden kanssa tarvittavaa kulttuurista kompetenssia ja kulttuurista sensitiivisyyttä sekä ryhmänohjauksessa hyödynnettyjä strategioita ja malleja.
Pilotti oli kouluikäisille suunnattu viiden kerran tavoitteellinen strukturoitu kokonaisuus. Lasten mielenkiinnonkohteet ja unelmien kartoittaminen loi pohjan ryhmän suunnittelulle ja toimintojen vallinnalle.
Ryhmämuotoinen kuntoutus on luonteva tapa tarjota lapsille mahdollisuus ikäkaudelleen tyypilliseen toimintaan ja yhteisten ilon hetkien kokemiseen turvallisissa puitteissa. Osallistujat saavuttivat lähes kaikki ryhmätavoitteet. Palautekyselyssä ryhmään sitoutuneet lapset kertoivat pitäneensä ryhmän toiminnoista ja onnistuneensa kokeilemaan uusia asioita. Osalla lapsista oli sitoutumisen tai osallistumisen ongelmia. Valitut strukturointikeinot ja Inhimillisen toiminnan malliin pohjaava asiakas- ja toimintakeskeinen työtapa osoittautuivat käytännössä toimiviksi.
Pilotista saatujen kokemusten perusteella resilienssiä vahvistavat toiminnalliset ryhmät ovat lupaava työmuoto sotatraumatisoituneiden lasten kanssa työskenneltäessä. Suunnittelussa on huomioitava henkilöstöresurssien riittävyys. Jatkossa voidaan hyödyntää osallistavia menetelmiä perheiden sitoutumisen edistämiseksi. Pilotoinnin koettiin rohkaisseen lapsia toimimaan, syventäneen vanhempien luottamusta kuntoutuspalveluihin ja tarjonneen yhteistyökumppanille ja muille alan toimijoille hyödyllisiä kokemuksia, joiden pohjalta voidaan lähteä kehittämään lasten ryhmämuotoisten kuntoutuspalveluiden järjestämistä.