Sotatraumatisoituneiden lasten toiminnallisen ryhmän pilotointi : Resilienssin vahvistaminen

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella, toteuttaa ja kuvata sotatraumatisoituneiden lasten resilienssiä vahvistavan toiminnallisen ryhmän pilotointi jatkokehittelyä varten. Yhteistyökumppani Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toiminta on psykiatrinen poliklinikka, jonka asiakkaina on vaikeasti sotatraumatisoituneita lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään. Ryhmämuotoisen kuntoutuksen keskeisiksi tavoitteiksi nähtiin vahvistaa pakolaistaustaisen lapsen luottamusta omiin taitoihinsa, kykyynsä tehdä valintoja ja vaikutusmahdollisuuksiinsa. Ryhmä voi myös edistää lasten kotoutumista ja harrastusmahdollisuuksia.

Opinnäytetyö on monimuotoinen kehittämistehtävä, jonka raporttiosuus sisältää tietoa pakolaisuudesta, sotatraumatisoitumisesta ja pilotin teoriapohjasta sekä ryhmän prosessikuvauksen ja arvioinnin. Teoriaosassa resilienssin käsitettä nivotaan toimintaterapia-alan Inhimillisen toiminnan mallin käsitteistöön. Työssä tarkastellaan myös asiakkaiden kanssa tarvittavaa kulttuurista kompetenssia ja kulttuurista sensitiivisyyttä sekä ryhmänohjauksessa hyödynnettyjä strategioita ja malleja.

Pilotti oli kouluikäisille suunnattu viiden kerran tavoitteellinen strukturoitu kokonaisuus. Lasten mielenkiinnonkohteet ja unelmien kartoittaminen loi pohjan ryhmän suunnittelulle ja toimintojen vallinnalle.

Ryhmämuotoinen kuntoutus on luonteva tapa tarjota lapsille mahdollisuus ikäkaudelleen tyypilliseen toimintaan ja yhteisten ilon hetkien kokemiseen turvallisissa puitteissa. Osallistujat saavuttivat lähes kaikki ryhmätavoitteet. Palautekyselyssä ryhmään sitoutuneet lapset kertoivat pitäneensä ryhmän toiminnoista ja onnistuneensa kokeilemaan uusia asioita. Osalla lapsista oli sitoutumisen tai osallistumisen ongelmia. Valitut strukturointikeinot ja Inhimillisen toiminnan malliin pohjaava asiakas- ja toimintakeskeinen työtapa osoittautuivat käytännössä toimiviksi.

Pilotista saatujen kokemusten perusteella resilienssiä vahvistavat toiminnalliset ryhmät ovat lupaava työmuoto sotatraumatisoituneiden lasten kanssa työskenneltäessä. Suunnittelussa on huomioitava henkilöstöresurssien riittävyys. Jatkossa voidaan hyödyntää osallistavia menetelmiä perheiden sitoutumisen edistämiseksi. Pilotoinnin koettiin rohkaisseen lapsia toimimaan, syventäneen vanhempien luottamusta kuntoutuspalveluihin ja tarjonneen yhteistyökumppanille ja muille alan toimijoille hyödyllisiä kokemuksia, joiden pohjalta voidaan lähteä kehittämään lasten ryhmämuotoisten kuntoutuspalveluiden järjestämistä.

Bachelor's Thesis: Piloting an Occupation-Focused Group Intervention for Children with War Trauma – Strengthening Resilience. The aims of the thesis work were to plan, carry out and document the piloting of a group intervention aimed to strengthen the resilience of children presenting with war trauma. The partner organization was the Children and Youth Team of the Deaconess Foundation’s Center for Psychotraumatology, a Helsinki based psychiatric clinic specializing in work with severely traumatized refugee children and youth and their family members. The main therapeutic goals were linked to clients’ self-efficacy and capacity for making choices. Groups were also seen as potentially helpful with clients’ integration into a new society and the development of leisure pursuits.

The thesis took the form of a practical development project combined with a written report, comprised of introduction to the client group, outline of the theoretical framework used, and process description and evaluation of the intervention. The concept of resilience is situated within the context of occupational therapy and the Model of Human Occupation. The work addresses the need for cultural competence and cultural sensitivity in client work and describes strategies used to facilitate the group. The pilot was carried out as a goal-directed, structured intervention of five sessions geared to school-aged children, whose interests and dreams formed the basis for the planning of the occupation-focused group.

Group therapy provides a natural way to enable children’s age-typical occupations and to share moments of joy in a safe setting. The participants reached nearly all of the group goals set for them. Based on their responses to the feedback questionnaire, those children who stayed committed to the intervention had enjoyed all of the activities used and they had a sense of having succeeded in exploring new occupations. However, some children experienced problems with their continued participation in the group. The chosen structuring strategies and client-centred methodology proved to be feasible.

Based on experiences gained in the pilot project, occupation-focused groups offer a promising means to strengthen the resilience of children with war trauma. Planners of such services should pay attention to adequate staffing resources. Future work can consider using participatory methods to deepen family commitment to intervention. The pilot was seen to have succeeded in encouraging children to explore new activities and in strengthening parents’ trust in rehabilitation services. The experiences gained can be used by the partner organization and other service providers to develop children’s group interventions.