Yhdessä ohjattu - Kahden ohjaajan yhteistyö lyhytdokumenttielokuvassa
Sinilaakso, Elvi; Moisio, Krista (2019)
Sinilaakso, Elvi
Moisio, Krista
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120123796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120123796
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on monimuotoinen ja koostuu teososasta, joka on tekijöiden yhdessä ohjaama lyhytdokumenttielokuva “onni jonka kadotimme” (2019), sekä kirjallisesta osuudesta, jossa tutkitaan, miten kahden ohjaajan yhteistyö lyhytdokumenttielokuvan tuotannossa toimii. Siinä pyritään ottamaan selvää kaikesta, mikä vaikuttaa tuotantoon ja elokuvan lopulliseen muotoon, kun kaksi ihmistä työskentelee samalla alueella ja on vuorovaikutuksessa keskenään.
Työssä on haastateltu neljää dokumenttiohjaajaa, jotka ovat ohjanneet elokuvia pareittain. Työssä selvitetään, miten heidän yhteistyönsä toimi ja kuinka mahdolliset konfliktit vaikuttivat prosessiin. Haastatteluiden lisäksi tieto perustuu lähdeteoksiin sekä omiin kokemuksiin.
Tulokseksi tutkimukselle saatiin painotus avoimuuteen ja yhteistyöhön. Molempien ohjaajaparien vastaukset sekä aiemmin tehdyt analyysit osoittivat, että ohjaajaparin tulee toimia keskenään avoimesti ja toisen näkemyksiä ymmärtäen. Yllätyksenä koettiin roolijakojen vähäinen merkitys, kun ohjaajaparien menestys perustui tilanteen mukaan jaettuihin työtehtäviin ja niiden häilyviin rajoihin.
Työssä on haastateltu neljää dokumenttiohjaajaa, jotka ovat ohjanneet elokuvia pareittain. Työssä selvitetään, miten heidän yhteistyönsä toimi ja kuinka mahdolliset konfliktit vaikuttivat prosessiin. Haastatteluiden lisäksi tieto perustuu lähdeteoksiin sekä omiin kokemuksiin.
Tulokseksi tutkimukselle saatiin painotus avoimuuteen ja yhteistyöhön. Molempien ohjaajaparien vastaukset sekä aiemmin tehdyt analyysit osoittivat, että ohjaajaparin tulee toimia keskenään avoimesti ja toisen näkemyksiä ymmärtäen. Yllätyksenä koettiin roolijakojen vähäinen merkitys, kun ohjaajaparien menestys perustui tilanteen mukaan jaettuihin työtehtäviin ja niiden häilyviin rajoihin.