Leimattu identiteetti empatian silmin: Entisten pitkäaikaisasunnottomien kohtaamisia asumispalveluyksikön henkilökunnan kanssa

Abstract

Tämä opinnäytetyö antaa äänen entisille pitkäaikaisasunnottomille, jotka asuvat Suomen Pelastusarmeijan säätiön asumispalveluyksiköissä. Yksiköt noudattavat suomalaisessa asunnottomuustyössä viime vuosikymmenen aikana hyödynnettyä Asunto ensin -periaatetta, jonka mukaan asunto nähdään päämäärän sijasta lähtökohtana henkilökohtaisen kuntoutumisen ja elämänhallinnan tukemiselle.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys keskittyy pitkäaikaisasunnottomuuteen sekä ammatilliseen empatiaan. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta tutkimusongelmaksi nousivat asiakkaan ja työntekijän välinen vuorovaikutussuhde sekä Asunto ensin -laatusuositusten toteutuminen käytännön työssä. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia kohtaamisia asukkailla on ollut henkilökunnan kanssa nykyisessä asumispalveluyksikössä asumisensa aikana ja ovatko kokemukset vahvistaneet asukkaiden uskoa omaan pystyvyyteen ja vaikutusmahdollisuuksiin.

Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluiden avulla. Haastatteluissa hyödynnettiin fenomenologista lähestymistapaa, jossa haastateltaville annetaan mahdollisimman paljon tilaa kertoa omista kokemuksistaan. Haastatteluissa käsitellyt teemat olivat kohtaaminen, luottamus, kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen, henkilökunnan tuki sekä vaikutusmahdollisuudet omaan elämään. Lisäksi selvitettiin, onko asukkailla nykyisessä asumispalveluyksikössä kokemuksia syrjityksi tulemisesta. Laadullisen tutkimuksen aineistolähtöinen analyysi toteutettiin teemoittelemalla.

Tulosten mukaan asumispalveluyksiköt ovat onnistuneet luomaan turvallisen ja hyväksyvän ympäristön, jossa jokaisella asukkaalla on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Vaikka aineistosta ei noussut esiin syrjinnän kokemuksia asukkaiden nykyisessä asumispalveluyksikössä, aiemmat kokemukset leimatuksi tulemisesta ovat edelleen asukkaiden hyvässä muistissa. Positiivisen palautteen antaminen sekä ihmisen ainutlaatuisuuden tunnustaminen ovat osa kunnioitukseen perustuvan vuorovaikutuksen rakentamista.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää henkilökunnan koulutuksessa ja asumispalveluyksiköiden perustehtävän eli asumisen turvaamisen vahvistamisessa.

This thesis gives a voice to the former long-term homeless living in the Rescue Service units of the Finnish Salvation Army Foundation. These units provide assisted living in accordance with the Housing First principle and the operations are guided by the Housing First quality recommendations. Work with Finnish homelessness over the past decade has utilised advantage of the Housing First principle, which sees housing as a starting point for supporting personal rehabilitation and life management.

The theoretical framework of the thesis focuses on long-term homelessness and professional empathy. Based on the theoretical framework, the research problem was emphasized on interaction between the client and the employee, as well as the implementation of the Housing First Recommendations in Practical Work. The purpose was to find out what kind of encounters the residents have had with staff during their stay at the current Housing Service Unit and whether the experiences have strengthened the individual's belief in their own abilities and chances to influence.

The research material of the thesis was collected through group interviews utilizing by phenomenological approach, which gives the interviewees as much space as possible to share their own experiences. The topics discussed during the interviews were encounter, trust, getting heard and encountered, support from staff and empowerment in their own lives. In addition, it was examined whether residents had experiences of being discriminated against in the current housing service unit. The data-driven analysis of qualitative research was carried out through thematic presentation.

According to the results, the Housing Services units have succeeded in creating a safe and welcoming environment involving each resident’s opportunity to be seen and heard. Identifying humanity and vulnerability is an important part of the employee's professional skills. Although there was no experience of discrimination, the residents' past experiences of being labelled as second-class citizens are still well on their minds. Recognizing positive feedback and recognizing the uniqueness of the individual is part of building respect-based interactions.

The results of the thesis can be utilized in the training of the staff and in the strengthening of the basic function of the housing service units, in order to strengthen secure housing.