Onko mobiilidokumenttia olemassa?
Ansio, Kai (2019)
Ansio, Kai
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120223844
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120223844
Tiivistelmä
Mobiilidokumenteiksi kutsutaan dokumenttielokuvia, jotka on kuvattu älypuhelimella tai muulla mobiililaitteella. Tässä opinnäytteessä etsin vastausta kysymykseen, millä ehdoilla mobiilidokumenttia voidaan pitää itsenäisenä dokumenttielokuvan alalajina. Tarkastelin esteettisiä, teknisiä ja tuotannollisia kysymyksiä pyrkien selvittämään, mitkä piirteet määrittävät mobiilidokumenttia.
Käsittelin mobiilidokumenttia kolmesta eri näkökulmasta. Teoreettisessa osuudessa esittelin ja pohdin dokumenttielokuvan lajityyppejä (genrejä) ja moodeja. Teknisessä osuudessa tarkastelin mobiilidokumenttia teknisestä näkökulmasta. Empiirisessä osiossa käytin aineistona Metropoliassa toteutetun MoDo-hankkeen lyhytdokumenttielokuvia (n=33). Tämän aineiston avulla erittelin mobiilidokumentin piirteitä laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.
Opinnäytetyöni tuloksena esitin, että teknisiltä ominaisuuksiltaan älypuhelin ei välttämättä merkittävästi eroa perinteisemmistä videokameroista muutoin kuin audio-ominaisuuksiensa ja ergonomisen käytettävyytensä osalta. Suurimpina eroina nostin esiin mobiililaitteen henkilökohtaisuuden sekä applikaatiot, joiden avulla puhelin muodostaa kokonaisen tuotantoyksikön. Aineistoni analyysi osoitti, että käytännössä älypuhelimella kuvatut lyhytdokumentit voivat enemmän muistuttaa uutisinserttiä kuin perinteistä dokumenttielokuvaa. Kuitenkin moni aineistoni lyhytdokumenteista oli sijoitettavissa elokuvallisen esseen lajityyppiin. Lyhytdokumenteissa oli käytetty esteettisiä ratkaisuja, joiden tulkitsin liittyvän erityisesti älypuhelimella työskentelyyn. Tällaisiksi tunnistin esimerkiksi kuvakokoihin ja kertojaääneen liittyvät ratkaisut.
Mobiilidokumentti on terminä käyttökelpoinen mutta osittain vaikeasti määriteltävä. Se on myös jatkuvassa muutoksessa teknisen ja sosiokulttuurisen kehityksen myötä. Väitin tulosteni pohjalta, että lähtökohtaisesti mobiililaitteet voivat tasa-arvoistaa dokumenttielokuvan tekemisen käytäntöjä, kun yhä useammalla on oman älypuhelimen avulla mahdollisuus dokumentaariseen kuvaamiseen, kuvan käsittelyyn ja tuotosten levittämiseen erityisesti sosiaalisen median kanavilla. Tämä on jo vaikuttanut ja vaikuttaa jatkossakin dokumenttielokuvan estetiikkaan ja tuotantoprosesseihin.
Käsittelin mobiilidokumenttia kolmesta eri näkökulmasta. Teoreettisessa osuudessa esittelin ja pohdin dokumenttielokuvan lajityyppejä (genrejä) ja moodeja. Teknisessä osuudessa tarkastelin mobiilidokumenttia teknisestä näkökulmasta. Empiirisessä osiossa käytin aineistona Metropoliassa toteutetun MoDo-hankkeen lyhytdokumenttielokuvia (n=33). Tämän aineiston avulla erittelin mobiilidokumentin piirteitä laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.
Opinnäytetyöni tuloksena esitin, että teknisiltä ominaisuuksiltaan älypuhelin ei välttämättä merkittävästi eroa perinteisemmistä videokameroista muutoin kuin audio-ominaisuuksiensa ja ergonomisen käytettävyytensä osalta. Suurimpina eroina nostin esiin mobiililaitteen henkilökohtaisuuden sekä applikaatiot, joiden avulla puhelin muodostaa kokonaisen tuotantoyksikön. Aineistoni analyysi osoitti, että käytännössä älypuhelimella kuvatut lyhytdokumentit voivat enemmän muistuttaa uutisinserttiä kuin perinteistä dokumenttielokuvaa. Kuitenkin moni aineistoni lyhytdokumenteista oli sijoitettavissa elokuvallisen esseen lajityyppiin. Lyhytdokumenteissa oli käytetty esteettisiä ratkaisuja, joiden tulkitsin liittyvän erityisesti älypuhelimella työskentelyyn. Tällaisiksi tunnistin esimerkiksi kuvakokoihin ja kertojaääneen liittyvät ratkaisut.
Mobiilidokumentti on terminä käyttökelpoinen mutta osittain vaikeasti määriteltävä. Se on myös jatkuvassa muutoksessa teknisen ja sosiokulttuurisen kehityksen myötä. Väitin tulosteni pohjalta, että lähtökohtaisesti mobiililaitteet voivat tasa-arvoistaa dokumenttielokuvan tekemisen käytäntöjä, kun yhä useammalla on oman älypuhelimen avulla mahdollisuus dokumentaariseen kuvaamiseen, kuvan käsittelyyn ja tuotosten levittämiseen erityisesti sosiaalisen median kanavilla. Tämä on jo vaikuttanut ja vaikuttaa jatkossakin dokumenttielokuvan estetiikkaan ja tuotantoprosesseihin.