Perehdyttäminen työterveyshuollossa: työterveyshoitajien ja työfysioterapeuttien näkemyksiä perehdytyksestä
Vartiainen, Raili (2019)
Vartiainen, Raili
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120224055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120224055
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa työterveyshuollon perehdytyksen nykytilaa ja kehittämistarpeita uusien työterveyshoitajien ja työfysioterapeuttien näkemysten pohjalta. Tutkimus toteutettiin työelämälähtöisenä, yhteistyössä yksityisen terveyspalveluita tuottavan työterveyshuoltoyksikön kanssa, osana organisaation laajempaa perehdytyksen kehittämishanketta.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla alle kaksi vuotta yrityksen palveluksessa olleilta työntekijöiltä. Perehdytyksen nykytilaa kartoitettiin 47 väittämän avulla, jotka liittyivät perehdytyksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kolmella avoimella kysymyksellä kartoitettiin nykyisessä perehdytyksessä hyvin toimivia ja säilytettäviä asioita, nykyisen perehdytyksen ongelmia ja haittoja sekä mahdollisia kehittämiskohteita. Kyselylomake luotiin tätä tutkimusta varten. Kysely lähetettiin 146 uudelle työntekijälle ja kyselyyn vastasi yhteensä 58 henkilöä, joista 49 oli työterveyshoitajia ja yhdeksän työfysioterapeutteja. Vastausprosentti oli 40 %.
Uusien työntekijöiden mielestä hyvin toimivia ja säilytettäviä asioita nykyisessä perehdytyksessä olivat vastaanotto työpaikalla, vuorovaikutus perehdytystilanteissa sekä perehdyttäjien osaaminen. Työntekijät pystyivät sitoutumaan työpaikan arvoihin ja kokivat olevansa osa moniammatillista tiimiä perehdytysjakson jälkeen.
Tutkimustulosten perusteella perehdytyksen ongelmat, haitat ja kehittämiskohteet liittyivät perehdytysprosessin systemaattisuuden ja suunnitelmallisuuden puutteisiin. Perehdytysjakso koettiin liian lyhyeksi eikä perehdyttäjillä ollut aina riittävästi aikaa perehdyttämiseen. Uusien työntekijöiden tiedoissa ja taidoissa oli puutteita perehdytysjakson päätyttyä. Osaamista ja lisäperehdytystarpeita ei kartoitettu systemaattisesti. Avoimissa vastauksissa nimetty perehdyttäjä ja vertaistuki koettiin erityisen tärkeiksi.
Tutkimuksen tullaan hyödyntämään kohdeorganisaation työterveyshuollon perehdytyksen kehittämisessä.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla alle kaksi vuotta yrityksen palveluksessa olleilta työntekijöiltä. Perehdytyksen nykytilaa kartoitettiin 47 väittämän avulla, jotka liittyivät perehdytyksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kolmella avoimella kysymyksellä kartoitettiin nykyisessä perehdytyksessä hyvin toimivia ja säilytettäviä asioita, nykyisen perehdytyksen ongelmia ja haittoja sekä mahdollisia kehittämiskohteita. Kyselylomake luotiin tätä tutkimusta varten. Kysely lähetettiin 146 uudelle työntekijälle ja kyselyyn vastasi yhteensä 58 henkilöä, joista 49 oli työterveyshoitajia ja yhdeksän työfysioterapeutteja. Vastausprosentti oli 40 %.
Uusien työntekijöiden mielestä hyvin toimivia ja säilytettäviä asioita nykyisessä perehdytyksessä olivat vastaanotto työpaikalla, vuorovaikutus perehdytystilanteissa sekä perehdyttäjien osaaminen. Työntekijät pystyivät sitoutumaan työpaikan arvoihin ja kokivat olevansa osa moniammatillista tiimiä perehdytysjakson jälkeen.
Tutkimustulosten perusteella perehdytyksen ongelmat, haitat ja kehittämiskohteet liittyivät perehdytysprosessin systemaattisuuden ja suunnitelmallisuuden puutteisiin. Perehdytysjakso koettiin liian lyhyeksi eikä perehdyttäjillä ollut aina riittävästi aikaa perehdyttämiseen. Uusien työntekijöiden tiedoissa ja taidoissa oli puutteita perehdytysjakson päätyttyä. Osaamista ja lisäperehdytystarpeita ei kartoitettu systemaattisesti. Avoimissa vastauksissa nimetty perehdyttäjä ja vertaistuki koettiin erityisen tärkeiksi.
Tutkimuksen tullaan hyödyntämään kohdeorganisaation työterveyshuollon perehdytyksen kehittämisessä.