Nenämahaletku hoitosuosituksien käyttö neurologisilla osastoilla
Honkatie, Janika; Muurikka, Lada (2019)
Honkatie, Janika
Muurikka, Lada
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324149
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324149
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla nenämahaletkuohjeiden käyttöä neurologisilla osastoilla. Työn tavoitteena on hyödyntää saatua tietoa neurologisen potilaan hoitotyötä kehitettäessä.
Tiedonkeruumenetelmänä oli kysely, jossa 13 suosituslauseketta oli jaettu kolmeen eri osioon. Vastausvaihtoehtoina olivat “olen käyttänyt suosituslauseketta”, “en ole käyttänyt suosituslauseketta”, “en tiedä tästä suosituslausekkeesta”. Kysymykset perustuivat osaston hoitosuosituksiin nenämahaletkun laitosta ja paikan tarkastuksesta. Suosituksia on käytetty niiden alkuperäisessä muodossa. Aihealueet rajoittuivat nenä- ja suumahaletkun sijainnin todennettavuuteen, hoitoon ja kirjaamiseen sekä hoitohenkilökunnan tietotaitoon. Kyselyyn vastasi 38 henkilöä. Kaikki vastanneiden kyselylomakkeet sisällytettiin opinnäytetyöhön.
Tulosten perusteella hoitohenkilökunta on tuonut esille, että nenä- ja suumahaletkun sijaintiin liittyvät suositukset tunnetaan hyvin ja niitä noudatetaan osastoilla. Eniten kehitettävää oli hoidon ja kirjaamisen osa-alueella, sillä suurin osa hoitohenkilökunnasta ei ollut tietoisia hoitoon ja kirjaamiseen liittyvistä suosituksista. Tietotaidon puolesta hoitohenkilökunta oli hyvin perillä suosituksista ja olivat hyödyntäneet niitä työssään. Opinnäytetyön tuloksia voidaan jatkossa käyttää potilaiden turvalliseen nenämahaletkuhoidon kehittämiseen.
Tiedonkeruumenetelmänä oli kysely, jossa 13 suosituslauseketta oli jaettu kolmeen eri osioon. Vastausvaihtoehtoina olivat “olen käyttänyt suosituslauseketta”, “en ole käyttänyt suosituslauseketta”, “en tiedä tästä suosituslausekkeesta”. Kysymykset perustuivat osaston hoitosuosituksiin nenämahaletkun laitosta ja paikan tarkastuksesta. Suosituksia on käytetty niiden alkuperäisessä muodossa. Aihealueet rajoittuivat nenä- ja suumahaletkun sijainnin todennettavuuteen, hoitoon ja kirjaamiseen sekä hoitohenkilökunnan tietotaitoon. Kyselyyn vastasi 38 henkilöä. Kaikki vastanneiden kyselylomakkeet sisällytettiin opinnäytetyöhön.
Tulosten perusteella hoitohenkilökunta on tuonut esille, että nenä- ja suumahaletkun sijaintiin liittyvät suositukset tunnetaan hyvin ja niitä noudatetaan osastoilla. Eniten kehitettävää oli hoidon ja kirjaamisen osa-alueella, sillä suurin osa hoitohenkilökunnasta ei ollut tietoisia hoitoon ja kirjaamiseen liittyvistä suosituksista. Tietotaidon puolesta hoitohenkilökunta oli hyvin perillä suosituksista ja olivat hyödyntäneet niitä työssään. Opinnäytetyön tuloksia voidaan jatkossa käyttää potilaiden turvalliseen nenämahaletkuhoidon kehittämiseen.