Sisäilmasairaan kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa.
Rötsä, Emma; Vaviolahti-Tikkanen, Kerttuli (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324194
Tiivistelmä
Työpaikan sisäilmasta sairastuneen hoito ja diagnostiikka toteutetaan työterveyshuollossa. Sisäilmasta sairastuneen tai oireilevan diagnosointiin ei ole olemassa mitään tiettyä tutkimusta. Tarkentavat tutkimukset potilaasta tehdään hänen oireisiinsa sekä tutkittaessa havaittuihin löydöksiin perustuen. Sisäilmasairaan kuulluksi tulemisesta työterveyshuollossa ei ole aiempaan tutkimusta.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata työssäkäyvien sisäilmasta sairastuneiden kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa. Tavoitteena on tuottaa tietoa sisäilmasta sairastuneen hoidon kehittämiseen. Näin opinnäytetyöstä saatuja tuloksia on mahdollista hyödyntää sisäilmasairastuneen työntekijän kohtaamisen kehittämiseen työterveyshuollossa, sekä muiden sisäilmasairaiden vertaistueksi ja työkaluksi ongelmien esiin nostamiseen työterveyshuollossa.
Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastatteluihin osallistui yhdeksän haastateltavaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella sisäilmasairaat kokevat tulevansa kuulluksi työterveydessä saadun tuen, avun ja tehtyjen tutkimusten kautta. Kuulluksi tulemista edistää sisäilmasairaan oma aktiivisuus, pitkä hoitosuhde tutun lääkärin kanssa sekä muiden sairastuneiden vertaistuki. Kuulluksi tulemista estävät työterveyden välinpitämättömyys, vastuiden epäselvyys sekä se, ettei oteta sisäilmasairasta tosissaan ja nähdä sisäilmaongelmiin liittyvien terveysongelmien moninaisuutta.
Jos sisäilmasta sairastuneiden hoitoa halutaan kehittää, tulee kiinnittää sellaisiin toimintatapoihin, jotka lisäävät sisäilmasta sairastuneiden kuulluksi tulemisen kokemusta. Kehitystyön mahdollistamiseksi tässä työssä tehtyjä havaintoja tulee vielä selvittää laajemmalla aineistolla, ja sisäilmasta sairastuneiden lisäksi tärkeää on koota myös työterveyshuollon näkemyksiä asiasta.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata työssäkäyvien sisäilmasta sairastuneiden kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa. Tavoitteena on tuottaa tietoa sisäilmasta sairastuneen hoidon kehittämiseen. Näin opinnäytetyöstä saatuja tuloksia on mahdollista hyödyntää sisäilmasairastuneen työntekijän kohtaamisen kehittämiseen työterveyshuollossa, sekä muiden sisäilmasairaiden vertaistueksi ja työkaluksi ongelmien esiin nostamiseen työterveyshuollossa.
Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastatteluihin osallistui yhdeksän haastateltavaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella sisäilmasairaat kokevat tulevansa kuulluksi työterveydessä saadun tuen, avun ja tehtyjen tutkimusten kautta. Kuulluksi tulemista edistää sisäilmasairaan oma aktiivisuus, pitkä hoitosuhde tutun lääkärin kanssa sekä muiden sairastuneiden vertaistuki. Kuulluksi tulemista estävät työterveyden välinpitämättömyys, vastuiden epäselvyys sekä se, ettei oteta sisäilmasairasta tosissaan ja nähdä sisäilmaongelmiin liittyvien terveysongelmien moninaisuutta.
Jos sisäilmasta sairastuneiden hoitoa halutaan kehittää, tulee kiinnittää sellaisiin toimintatapoihin, jotka lisäävät sisäilmasta sairastuneiden kuulluksi tulemisen kokemusta. Kehitystyön mahdollistamiseksi tässä työssä tehtyjä havaintoja tulee vielä selvittää laajemmalla aineistolla, ja sisäilmasta sairastuneiden lisäksi tärkeää on koota myös työterveyshuollon näkemyksiä asiasta.