Triasyyliglyserolin sn-2-position rasvahapon määritysmenetelmän käyttöönotto ja kehitys
Nurminen, Juulia (2019)
Nurminen, Juulia
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324197
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120324197
Tiivistelmä
Opinnäytetyö suoritettiin Valio oy:n tutkimus- ja tuotekehityksen laboratoriossa Pitäjänmäen toimipisteessä. Työn tavoitteena oli ottaa käyttöön analyysimenetelmä, jonka avulla erityisesti maitorasvasta voitaisiin määrittää triasyyliglyserolin sn-2-positiossa sijaitseva rasvahappoketju. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli selvittää sn-2-palmitiinihapon osuus, suhteessa triasyyliglyserolin kokonaispalmitiinihappo-osuuteen.
Opinnäytetyössä käytetty menetelmä perustui useimpien elävissä organismeissa tapahtuvien lipaasireaktioiden sn-1,3-spesifisyyteen, jota voitiin hyödyntää sn-2-position rasvahappojen määrityksissä. Suoritetussa työssä tutkittiin hydrolyysiajan vaikutusta rasvan triasyyliglyserolien hydrolyysiasteeseen. Tulosten perusteella valittiin optimaalisin hydrolyysiaika mahdollisimman luotettavien tulosten saavuttamiseksi. Maitorasvan lisäksi menetelmällä tutkittiin myös kahden kasviöljyn sekä kahden äidinmaitokorvikkeissa käytetyn kasvirasvasekoitteen rasvahappojen positiojakaumaa triasyyliglyseroleissa.
Kermasta uutetulle rasvalle suoritettiin hydrolyysireaktio sn-1,3-spesifisellä haiman lipaasilla, jonka seurauksena triasyyliglyserolit pilkkoutuivat vapaiksi rasvahapoiksi, diasyyliglyseroleiksi sekä 2-monoasyyliglyserideiksi. Hydrolysoidun rasvanäytteen sisältämät lipidiluokat eroteltiin ohutlevykromatografisella menetelmällä. Lipidiluokkien sisältämät rasvat metyloitiin rasvahappojen metyyliestereiksi, minkä jälkeen lipidiluokkien rasvahappokoostumukset voitiin määrittää kaasukromatografisella analyysillä. Lopuksi rasvahappojen osuuksia triasyyliglyserolin sn-2-positiossa verrattiin rasvahapon yhteen laskettuun osuuteen triasyyliglyserolissa.
Hydrolyysikokeista saatujen tulosten perusteella, 6 minuutin hydrolyysin jälkeen saavutettiin optimaalinen hydrolyysiaste maitorasvanäytteille. Menetelmän huomattiin sopivan erityisesti yksittäisten rasvahappojen jakaumien tutkimiseen maitorasvanäytteissä. Maitorasvan lisäksi menetelmä antoi hyviä tuloksia, myös muille työssä tutkituille rasvanäytteille. Menetelmän toistettavuutta arvioitiin F- ja t-testien avulla, joiden perusteella kahtena päivänä suoritettujen kokeiden varianssit ja keskiarvot eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi 95 prosentin luottamustasolla.
Opinnäytetyössä käytetty menetelmä perustui useimpien elävissä organismeissa tapahtuvien lipaasireaktioiden sn-1,3-spesifisyyteen, jota voitiin hyödyntää sn-2-position rasvahappojen määrityksissä. Suoritetussa työssä tutkittiin hydrolyysiajan vaikutusta rasvan triasyyliglyserolien hydrolyysiasteeseen. Tulosten perusteella valittiin optimaalisin hydrolyysiaika mahdollisimman luotettavien tulosten saavuttamiseksi. Maitorasvan lisäksi menetelmällä tutkittiin myös kahden kasviöljyn sekä kahden äidinmaitokorvikkeissa käytetyn kasvirasvasekoitteen rasvahappojen positiojakaumaa triasyyliglyseroleissa.
Kermasta uutetulle rasvalle suoritettiin hydrolyysireaktio sn-1,3-spesifisellä haiman lipaasilla, jonka seurauksena triasyyliglyserolit pilkkoutuivat vapaiksi rasvahapoiksi, diasyyliglyseroleiksi sekä 2-monoasyyliglyserideiksi. Hydrolysoidun rasvanäytteen sisältämät lipidiluokat eroteltiin ohutlevykromatografisella menetelmällä. Lipidiluokkien sisältämät rasvat metyloitiin rasvahappojen metyyliestereiksi, minkä jälkeen lipidiluokkien rasvahappokoostumukset voitiin määrittää kaasukromatografisella analyysillä. Lopuksi rasvahappojen osuuksia triasyyliglyserolin sn-2-positiossa verrattiin rasvahapon yhteen laskettuun osuuteen triasyyliglyserolissa.
Hydrolyysikokeista saatujen tulosten perusteella, 6 minuutin hydrolyysin jälkeen saavutettiin optimaalinen hydrolyysiaste maitorasvanäytteille. Menetelmän huomattiin sopivan erityisesti yksittäisten rasvahappojen jakaumien tutkimiseen maitorasvanäytteissä. Maitorasvan lisäksi menetelmä antoi hyviä tuloksia, myös muille työssä tutkituille rasvanäytteille. Menetelmän toistettavuutta arvioitiin F- ja t-testien avulla, joiden perusteella kahtena päivänä suoritettujen kokeiden varianssit ja keskiarvot eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi 95 prosentin luottamustasolla.