Valintakokeen yhteys opintomenestykseen Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa Helsingin liiketalouden koulutusohjelmassa
Lindstedt, Juha P. (2019)
Haaga-helia ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120145099
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120145099
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin Haaga-Helia ammattikorkeakoulun laatiman liiketalouden ammattikorkeakouluille laatiman valintakokeen toimivuutta ja kykyä ennustaa opintomenestystä. Opintomenestys on tutkimuksessa määritelty opintopistekertymänä ja opintojaksojen arvosanojen keskiarvona. Tarkastelussa oli Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Helsingin liiketalouden yksikön kolmen ajanjakson valintakokeet: kevät 2017, syksy 2017 ja kevät 2018. Kustakin näistä oli käytössä kaksi varianttia: päiväopiskelijoiden koe ja monimuoto-opiskelijoiden koe. Aineistoa on yhteensä yli 3 000 havaintotapausta tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa.
Raportissa alkuosassa esitetään valintakokeen toimivuus kuvailevin tunnusluvuin ja diagrammein. Valintakokeiden kaikki kolme osiota itsessään osoittautuivat kohtuullisen hyvin toimiviksi. Jakaumien perusteella on kuitenkin havaittavissa jonkin verran säätötarvetta, jotta valintaraja osuisi optimaaliselle alueelle. Tuloksien perusteella on esitetty huomiota ja kehitysehdotuksia kokeen hienosäätöön.
Suomessa tehdyissä tutkimuksissa ei ole löydetty yhteyttä valintakokeen ja korkea-asteen opintomenestyksen välille. Siten tämäkin tutkimus lähti nollahypoteesin testauksesta tutki-muksen toisessa vaiheessa. Nollahypoteesi sai tulosten perusteella vahvistusta. Koska aineiston koko oli tilastollisen testauksen kannalta kohtuullisen kokoinen (N = 400), saatiin muutama tilastollisesti merkitsevä korrelaatio esiin, mutta korrelaatiot ovat erittäin matalia.
Valintakokeet ovat uudistumassa digitaalisen valintakokeen suuntaan samalla kun todistusvalinnan osuutta pyritään lisäämään. Koska valintakoeosuus tulee kuitenkin säilymään jossakin roolissa, tulee sen tutkimista edelleen jatkaa samalla, kun koko valintakonsepti on seurannan kohteena. Valintakokeen kykyä ennustaa opintomenestystä ei juurikaan ole järkevää selvittää erikseen, koska opintomenestykseen vaikuttaa moni muu asia huomattavasti voimakkaammin. Lisäksi tämän ja vastaavien tutkimusten tutkimusasetelmassa on aina se rajoite, että valintamenettely on jo karsinut suuren osan ennustavien muuttujien varianssia pois, kun aineistot käsittävät vain parhaista parhaat eli opiskelemaan päässeet hakijat. Tässä tutkimuksessa myös ennustettavien muuttujien varianssi oli rajallista seu-rantajakson lyhyyden takia.
Ainoa merkittävä yhteys olikin lopulta ammattikorkeakouluopintojen opintopistekertymän ja opintosuoritusten keskiarvojen välillä, joiden yhteinen selitysosuus oli 24 %. Vastaavia havaintoja on muistakin tutkimuksista, mutta yhteyden syytä ei ole tutkimuksellisesti pyritty osoittamaan, koska havainto on tyypillisesti saatu tutkimuksen oheistuloksena. Havainto on kuitenkin mielenkiintoinen, koska se osoittaa, että hyvällä vauhdilla suoritettujen opintojen oppimistulokset ovat parempia kuin hitaasti edettäessä. Opintojen ripeä eteneminen ja hyvä laatu kulkevat käsi kädessä.
Raportissa alkuosassa esitetään valintakokeen toimivuus kuvailevin tunnusluvuin ja diagrammein. Valintakokeiden kaikki kolme osiota itsessään osoittautuivat kohtuullisen hyvin toimiviksi. Jakaumien perusteella on kuitenkin havaittavissa jonkin verran säätötarvetta, jotta valintaraja osuisi optimaaliselle alueelle. Tuloksien perusteella on esitetty huomiota ja kehitysehdotuksia kokeen hienosäätöön.
Suomessa tehdyissä tutkimuksissa ei ole löydetty yhteyttä valintakokeen ja korkea-asteen opintomenestyksen välille. Siten tämäkin tutkimus lähti nollahypoteesin testauksesta tutki-muksen toisessa vaiheessa. Nollahypoteesi sai tulosten perusteella vahvistusta. Koska aineiston koko oli tilastollisen testauksen kannalta kohtuullisen kokoinen (N = 400), saatiin muutama tilastollisesti merkitsevä korrelaatio esiin, mutta korrelaatiot ovat erittäin matalia.
Valintakokeet ovat uudistumassa digitaalisen valintakokeen suuntaan samalla kun todistusvalinnan osuutta pyritään lisäämään. Koska valintakoeosuus tulee kuitenkin säilymään jossakin roolissa, tulee sen tutkimista edelleen jatkaa samalla, kun koko valintakonsepti on seurannan kohteena. Valintakokeen kykyä ennustaa opintomenestystä ei juurikaan ole järkevää selvittää erikseen, koska opintomenestykseen vaikuttaa moni muu asia huomattavasti voimakkaammin. Lisäksi tämän ja vastaavien tutkimusten tutkimusasetelmassa on aina se rajoite, että valintamenettely on jo karsinut suuren osan ennustavien muuttujien varianssia pois, kun aineistot käsittävät vain parhaista parhaat eli opiskelemaan päässeet hakijat. Tässä tutkimuksessa myös ennustettavien muuttujien varianssi oli rajallista seu-rantajakson lyhyyden takia.
Ainoa merkittävä yhteys olikin lopulta ammattikorkeakouluopintojen opintopistekertymän ja opintosuoritusten keskiarvojen välillä, joiden yhteinen selitysosuus oli 24 %. Vastaavia havaintoja on muistakin tutkimuksista, mutta yhteyden syytä ei ole tutkimuksellisesti pyritty osoittamaan, koska havainto on tyypillisesti saatu tutkimuksen oheistuloksena. Havainto on kuitenkin mielenkiintoinen, koska se osoittaa, että hyvällä vauhdilla suoritettujen opintojen oppimistulokset ovat parempia kuin hitaasti edettäessä. Opintojen ripeä eteneminen ja hyvä laatu kulkevat käsi kädessä.