Työyhteisön itseohjautuvuuden haasteet

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa yksityisen apteekin työntekijöiden itseohjautuvuuden toteutumisen esteitä sekä vastaavasti mitkä asiat koetaan olevan hyvin, jotka voidaan nostaa vahvuuksiksi itseohjautuvuuden toteutumiselle. Tutkimuksen kohteena oli yksityinen kaupunkiapteekki. Yrityksen uusi apteekkari koki itseohjautuvan työotteen arvioinnin tarpeellisena. Tavoitteeksi nousi itseohjautuvan työotteen lisääminen. Apteekissa työskenteli tutkimuksen aikana apteekkarin lisäksi 16 vakituista työntekijää sekä kaksi harjoittelijaa.

Laadullisen tutkimuksen tutkimusotteena käytettiin lisäksi triangulaatiota. Tutkimuksen teoreettiseksi viitekehykseksi valikoitui Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteoria. Teoriaa lähestyttiin lisäksi Martelan ja Jarengon sekä Savaspuron kirjallisuusteoksien avulla. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelujen sekä kyselyn avulla. Haastatteluihin valikoitiin kuusi apteekin työntekijää, myöhemmin laadittu kysely kohdennettiin tutkimuskohteena olevan apteekin koko henkilöstölle. Tutkimuksen teoriapohjavertaisussa hyödynnettiin lisäksi Elo-Kinnusen, Salmen ja Ylisen ”Apteekkari johtajana” tutkimusta tutkimuskohteesta saatuihin tuloksiin.

Tutkimustulokset osoittivat itseohjautuvuuden toteutumisen kannalta olevan kehittämistarpeita, mutta myös asioita, jotka voidaan nostaa vahvuuksiksi ja mahdollistajiksi itseohjautuvuuden toteutumiselle. Tutkimustulosten pohjalta havaittiin työntekijöiden kuormittavuustekijöissä, palautemenettelyssä sekä omaan työhönsä suhtautumisessa kehittämistarpeita. Haasteiksi nousi myös vuorovaikutus, luottamus, työn vastuualueiden sekä tavoitteiden selkeys. Motivaatiossa hyvin pieni osa työntekijöistä koki haasteita.

Tutkimustulosten pohjalta havaittiin, että työntekijät kokivat työnsä monipuolisena ja vaihtelevana. Työhön sitoutuminen oli hyvällä tasolla. Työntekijät pyrkivät itse ratkaisemaan työssään eteen tulevia ongelmia. Johdon ohjaus ja tuki koettiin riittävänä, johto koettiin myös hyvin koulutusmyönteisenä. Itse työyhteisön avoin ilmapiiri voidaan nostaa avaintekijäksi työyhteisön kehittämisessä. Työntekijät kykenevät ja uskaltavat ottaa esille ongelmia ja omia kehitysehdotuksia. Tekijöiden voidaan päätellä kertovan, että työntekijät kokivat työyhteisön suhteellisen turvallisena työskennellä. Tämä voidaan erottaa suurena vahvuutena tulevaisuuden kehittämistä silmälläpitäen.