Hoitajien kokemuksia väkivalta- ja läheltä-piti tilanteista päivystyksessä

Abstract

Kevan vuonna 2016 tekemän julkisen alan työhyvinvointitutkimuksen mukaan peräti joka toinen terveysalalla työskentelevä altistuu työssään väkivallalle tai sen uhalle asiakkaan taholta. Joka kolmas terveysalan työntekijä on kokenut työyhteisössään epäasiallista kohtelua.

Opinnäytetyömme on tehty erään suuren sairaalan ympärivuorokautisen päivystyksen pyynnöstä, yhteistyössä heidän kanssaan. Tutkimuksemme tarkoitus ja tavoite oli saada selville, millaisia kokemuksia hoitohenkilökunnalla on väkivalta- ja läheltä piti-tilanteista päivystyksessä. Tutkimustehtävinämme oli selvittää, millaisia väkivalta- tai läheltä piti-tilanteita hoitohenkilökunta oli kokenut viimeisen kolmen (3) kuukauden aikana ja miten he ovat niissä tilanteissa toimineet. Tavoitteena oli myös selvittää, miten väkivalta- ja läheltä piti-tilanteita käsiteltiin ja miten henkilökunta toivoi niitä käsiteltävän.

Tutkimuksemme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tavoitteisiimme päästäksemme teimme laadullisen lomakekyselyn avoimilla kysymyksillä. Kysely toteutettiin Webropol-työkalulla. Linkki kyselyyn jaettiin sähköpostitse yhteyshenkilöllemme päivystykseen, joka puolestaan jakoi linkin päivystyksen henkilökunnalle. Kyselyn vastaukset analysoimme induktiivisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustuloksiksi muodostui aineiston analyysin perusteella viisi pääluokkaa: väkivalta- ja läheltä piti-tilanteita ennakoivat tapahtumat, itse väkivaltatilanteet, niissä toimiminen ja niiden käsittely sekä kehittämisehdotukset tilanteiden ehkäisemiseksi. Tutkimuksessamme selvisi, että henkilökunta on kokenut erilaisia ja -asteisia fyysisiä ja verbaalisia väkivalta- ja läheltä piti-tilanteita useimmiten tiettyjen asiakasryhmien potilailta. Tutkimuksesta selvisi myös näitä tilanteita ennakoivia tekijöitä. Vastauksista nousi esille ammatillisuus väkivalta- ja läheltä piti-tilanteissa toimimisessa. Tilanteiden käsittelyn suhteen vastauksista selvisi, ettei tilanteita tällä hetkellä käsitellä aina yhteisesti, vaan lähinnä työkaverin kanssa juttelemalla.

Johtopäätöksenä tutkimuksessamme voimme todeta, että jonkinasteista väkivaltaa tai läheltä piti-tilanteita on kokenut lähes jokainen työntekijä. Tilanteiden ennakointia ja koulutusta niiden varalta tulisi lisätä sekä käsitellä ja puhua tilanteista avoimemmin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehittämään sairaalan päivystyksen henkilökunnan varautumista ja ohjeistusta väkivalta- ja läheltä piti-tilanteiden varalle sekä parantamaan henkilökunnan työhyvinvointia sekä -turvallisuutta ja ehkäisemään sairaslomia. Jatkotutkimusaiheena olisi tärkeää selvittää, kuinka väkivaltatilanteet ovat vaikuttaneet henkilökunnan työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen.

According to Keva's 2016 Public Wellbeing Survey, as many as every second health professionals is exposed to violence or threat of it caused by clients. Every third health care sector worker has experienced inappropriate treatment in his / her work community.

Our thesis was done by the request of a large hospital emergency department, in collaboration with them. The aim of our research was to find out, what kind of experiences the nursing staff had with violence- and close up-situations on duty. Our research assignment was to find out what kind of violence- or close-ups the nursing staff had experienced over the past three months and how they have dealt with them. The aim was also to find out, how violence- and close up-situations were handled and how the staff wanted them to be handled.

The research method used is a qualitative research. To achieve our goals, we conducted a qualitative questionnaire with open questions. The survey was conducted by using Webropol tool. The link to the survey was emailed to our contact person, who shared the link to the staff of the emergency room. We analyzed the responses of the survey using inductive data-based content analysis.

Based on the analysis of the data, the results of the research were divided into five main categories: incidents that precede violence and close-ups, the violence itself, how to deal with it, and suggestions for improvement to prevent it. Our research found that staff had experienced varying degrees of physical and verbal abuse and close up-situations from patients in certain client groups. The research also revealed factors that anticipate these situations. The responses highlighted professionalism in dealing with situations of violence- and close ups. As far as dealing with violent situations is concerned, the responses revealed that the situations are not always talked through together with the whole unit, but mainly with a colleague.

In conclusion, our research shows that almost every employee has experienced some kind of violence- or close up-situations. Anticipation of the violence situations and training against those should be increased and dealt with and discussed more openly. The results of the research can be used to improve hospital emergency departments staff's preparedness and guidance for violence- and close up-situations, as well as to improve occupational well-being and safety at work and prevent sick leave. Further research could be done about how violence situations have affected the well-being of staff.