Hoitotyön ajankäyttö Hyvinkään terveyskeskussairaalassa
Laine, Ilona (2019)
Laine, Ilona
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326506
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326506
Tiivistelmä
Terveydenhuolto on Suomen taloudelle merkittävä taloudellinen menoerä. Työaikaresurssit luovat reunaehdot terveydenhuollon toteutumiselle. Resurssienhallinta on johtamistyön keskeisiä tehtäviä ja hoitohenkilöstön voimavarojen tarkoituksenmukainen kohdentaminen puo-lestaan on merkittävä terveydenhuollon laatutekijä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitotyöaikaresurssin käyttöä Uudenmaan sairaanhoitopiirin Hyvinkään kaupungin terveyskeskussairaalassa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan paremmin kohdentaa hoitotyön resursseja ja optimoida hoitotyöajan käyttöä Hyvinkään terveyskeskussairaalassa somaattisilla osastoilla.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana tutkimuksena. Tutkimusaineistoa kerätiin strukturoidulla työnajanseurantalomakkeella itseraportoinnilla. Aineistoa kerättiin aamu- ja iltavuoroissa yhden viikon aikana. Tutkimukseen osallistui neljän somaattisen osaston (n = 54) kohderyhmän työntekijöistä 75,3 %, heistä 30 oli sairaanhoitajia ja 24 lähihoitajia. Palautettujen seurantalomakeiden osuus oli 69 % (n = 184).
Tutkimustulosten mukaan välittömään hoitotyöhön kului 50 % koko hoitotyöstä. Lisäarvoa tuottavaa hoitotyötä tehtiin 86 %, mikä on keskivertoa korkeampi, kun verrataan aiempiin tutkimuksiin. Välilliseen hoitotyöhön käytettiin aiemmissa tutkimuksissa 15–35 % hoito-työajasta, tässä tutkimuksessa 20 % koko hoitotyöstä. 60 % välittömästä ja välillisestä hoito-työstä tehtiin aamuvuoroissa. Välillisessä hoitotyössä eniten aikaa kului raportointiin (47 %), jonka osuus oli korkeampi verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Potilaan hoidon kannalta tarpeel-liseen hoitotyöhön käytettiin 6 % koko hoitotyöstä, joka jakautui osastokohtaiseen työhön (4 %) ja muihin tehtäviin (2 %). Ei-hoidollisiin töihin käytettiin 8 % koko hoitotyöstä, josta henkilökohtaiseen aikaan kului 6 % koko hoitotyöstä, mikä on alhainen osuus verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin.
Tämä tutkimus ei tuottanut uutta yleistietoa eivätkä tulokset ole yleistettävissä tutkittujen osastojen ulkopuolelle, mutta tulokset osoittautuivat samankaltaisiksi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä, jossa voidaan pyrkiä nykyistä suurempaan osuuteen välittömässä ja potilaalle lisäarvoa tuottavassa hoitotyössä. Lisäämällä hoitohenkilöstön tyytyväisyyttä lisättäisiin samalla alan vetovoimaisuutta työntekijöiden näkökulmasta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitotyöaikaresurssin käyttöä Uudenmaan sairaanhoitopiirin Hyvinkään kaupungin terveyskeskussairaalassa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan paremmin kohdentaa hoitotyön resursseja ja optimoida hoitotyöajan käyttöä Hyvinkään terveyskeskussairaalassa somaattisilla osastoilla.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana tutkimuksena. Tutkimusaineistoa kerätiin strukturoidulla työnajanseurantalomakkeella itseraportoinnilla. Aineistoa kerättiin aamu- ja iltavuoroissa yhden viikon aikana. Tutkimukseen osallistui neljän somaattisen osaston (n = 54) kohderyhmän työntekijöistä 75,3 %, heistä 30 oli sairaanhoitajia ja 24 lähihoitajia. Palautettujen seurantalomakeiden osuus oli 69 % (n = 184).
Tutkimustulosten mukaan välittömään hoitotyöhön kului 50 % koko hoitotyöstä. Lisäarvoa tuottavaa hoitotyötä tehtiin 86 %, mikä on keskivertoa korkeampi, kun verrataan aiempiin tutkimuksiin. Välilliseen hoitotyöhön käytettiin aiemmissa tutkimuksissa 15–35 % hoito-työajasta, tässä tutkimuksessa 20 % koko hoitotyöstä. 60 % välittömästä ja välillisestä hoito-työstä tehtiin aamuvuoroissa. Välillisessä hoitotyössä eniten aikaa kului raportointiin (47 %), jonka osuus oli korkeampi verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Potilaan hoidon kannalta tarpeel-liseen hoitotyöhön käytettiin 6 % koko hoitotyöstä, joka jakautui osastokohtaiseen työhön (4 %) ja muihin tehtäviin (2 %). Ei-hoidollisiin töihin käytettiin 8 % koko hoitotyöstä, josta henkilökohtaiseen aikaan kului 6 % koko hoitotyöstä, mikä on alhainen osuus verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin.
Tämä tutkimus ei tuottanut uutta yleistietoa eivätkä tulokset ole yleistettävissä tutkittujen osastojen ulkopuolelle, mutta tulokset osoittautuivat samankaltaisiksi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä, jossa voidaan pyrkiä nykyistä suurempaan osuuteen välittömässä ja potilaalle lisäarvoa tuottavassa hoitotyössä. Lisäämällä hoitohenkilöstön tyytyväisyyttä lisättäisiin samalla alan vetovoimaisuutta työntekijöiden näkökulmasta.