Työympäristössä tapahtuvan altistumisen seuranta anturitekniikan avulla
Tuppurainen, Matti (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326611
Tiivistelmä
Tämän työn toimeksiantajana oli Envimetria Oy. Työn tarkoituksena oli tehdä selvitys siitä, millaisia antureita voisi käyttää teollisessa ympäristössä seuraamaan työntekijöiden altistumista erilaisille fyysisille ja kemiallisille haitta-altisteille.
Opinnäytetyötä varten tehtiin kirjallisuuskatsaus, jossa selvitettiin työympäristömittaamisen lainsäädännöllistä taus-taa, antureiden mittaus- ja tiedonsiirtomenetelmiä, sekä tehtiin kartoitus siitä millaisia antureita työn toimeksiantaja voisi käyttää työssään. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tehtiin pilottikoe, jossa testattiin valittujen antureiden soveltu-vuutta pienhiukkasmittaamiseen raskaissa teollisissa ympäristöissä. Pilottikoe suoritettiin työn toimeksiantajan labo-ratoriossa. Pienhiukkas-antureiden tuloksia verrattiin samassa koeasetelmassa olleiden Dust-Trak-mittarin sekä IOM- ja syklonikeräinten tuloksiin.
Kirjallisuuskatsauksen myötä työn toimeksiantajalla on alustava opas siihen, millaisia antureita he voisivat käyttää ympäristömittauksissaan. Pilottikokeen perusteella testatut pienhiukkas-anturit eivät sovellu raskaiden teollisten ympäristöjen monitorointiin, ja testattu pienhiukkas-anturi on vain joko PM2.5 tai PM10 anturi, josta anturi sitten päättelee toisen hiukkasen pitoisuuden. Jatkotoimenpiteenä pienhiukkas-antureita voidaan todellisessa ympäristössä kontrolloidun laboratorion lisäksi.
Opinnäytetyötä varten tehtiin kirjallisuuskatsaus, jossa selvitettiin työympäristömittaamisen lainsäädännöllistä taus-taa, antureiden mittaus- ja tiedonsiirtomenetelmiä, sekä tehtiin kartoitus siitä millaisia antureita työn toimeksiantaja voisi käyttää työssään. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tehtiin pilottikoe, jossa testattiin valittujen antureiden soveltu-vuutta pienhiukkasmittaamiseen raskaissa teollisissa ympäristöissä. Pilottikoe suoritettiin työn toimeksiantajan labo-ratoriossa. Pienhiukkas-antureiden tuloksia verrattiin samassa koeasetelmassa olleiden Dust-Trak-mittarin sekä IOM- ja syklonikeräinten tuloksiin.
Kirjallisuuskatsauksen myötä työn toimeksiantajalla on alustava opas siihen, millaisia antureita he voisivat käyttää ympäristömittauksissaan. Pilottikokeen perusteella testatut pienhiukkas-anturit eivät sovellu raskaiden teollisten ympäristöjen monitorointiin, ja testattu pienhiukkas-anturi on vain joko PM2.5 tai PM10 anturi, josta anturi sitten päättelee toisen hiukkasen pitoisuuden. Jatkotoimenpiteenä pienhiukkas-antureita voidaan todellisessa ympäristössä kontrolloidun laboratorion lisäksi.