Urheilijan ACL-rekonstruktion jälkeinen kuntoutus : Tavoitesidonnaisuus kuntoutumisen pohjana
Nikander, Janika; Toivoniemi, Henna (2019)
Nikander, Janika
Toivoniemi, Henna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326635
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326635
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli esitellä uusimpiin tutkimustuloksiin pohjautuvia näkökulmia ACL-rekonstruktion jälkeisen kuntoutuksen toteuttamiseksi. Tämän lisäksi opinnäytetyössä esiteltiin ja arvioitiin Melbourne ACL Rehabilitation Guide 2.0, johon työssä viitattiin nimellä Melbournen protokolla. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarjota kuntoutus ja terveydenhoitoalan opiskelijoille ja ammattilaisille työkaluja näyttöön perustuvan ja laadukkaan ACL-rekonstruktion jälkeisen kuntoutussuunnitelman laatimiseksi.
Tämä monimuotoinen opinnäytetyö toteutettiin käyttäen narratiivista kirjallisuuskatsausta ja asiantuntijahaastattelua. Keräsimme ja analysoimme eri tietokannoista etsimäämme aineistoa ACL-kuntoutuksen uusista tuulista ja näiden tietojen pohjalta analysoimme ja arvioimme myös Melbournen protokollan sisältöä. Laadulliseen tutkimustyyppiin ominaisella asiantuntijahaastattelulla kerätyt käytännönläheiset näkemykset sekä vallalla olevista kuntoutusmenetelmistä, että Melbournen protokollasta, toivat työhän lisää syvyyttä.
Tulokset osoittivat odotetusti, että uudet ACL-kuntoutuksen suositukset nojaavat vahvasti toimintakykyyn sidottujen kuntoutusprotokollien suuntaan. Vaikka aikasidonnaiset menetelmät ovat edelleen laajasti käytössä, yksilöidyt kuntoutusohjelmat ovat yleistymässä. Melbournen protokollan todettiin vastaavan hyvin näihin uusiin, yksilöllisyyteen tähtääviin ja toimintakykyyn sidottuihin kuntoutussuuntauksiin, kunhan sitä käytetään viitekehyksen omaisesti yhdessä kuntoutuksen suunnittelijan ammattitaidon kanssa.
Tämä monimuotoinen opinnäytetyö toteutettiin käyttäen narratiivista kirjallisuuskatsausta ja asiantuntijahaastattelua. Keräsimme ja analysoimme eri tietokannoista etsimäämme aineistoa ACL-kuntoutuksen uusista tuulista ja näiden tietojen pohjalta analysoimme ja arvioimme myös Melbournen protokollan sisältöä. Laadulliseen tutkimustyyppiin ominaisella asiantuntijahaastattelulla kerätyt käytännönläheiset näkemykset sekä vallalla olevista kuntoutusmenetelmistä, että Melbournen protokollasta, toivat työhän lisää syvyyttä.
Tulokset osoittivat odotetusti, että uudet ACL-kuntoutuksen suositukset nojaavat vahvasti toimintakykyyn sidottujen kuntoutusprotokollien suuntaan. Vaikka aikasidonnaiset menetelmät ovat edelleen laajasti käytössä, yksilöidyt kuntoutusohjelmat ovat yleistymässä. Melbournen protokollan todettiin vastaavan hyvin näihin uusiin, yksilöllisyyteen tähtääviin ja toimintakykyyn sidottuihin kuntoutussuuntauksiin, kunhan sitä käytetään viitekehyksen omaisesti yhdessä kuntoutuksen suunnittelijan ammattitaidon kanssa.
