Vuorovaikutustekijöiden tiedostaminen kuorotoiminnan tehostajana

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkin sitä, miten erilaisten vuorovaikutustekijöiden huomioonottamisella voidaan vaikuttaa positiivisesti kuorojen toimintaan. Toimin itse kuoronjohtajana, mikä motivoi minua aihepiirin tutkimiseen. Tutkimuksen tekemistä edelsi hypoteesi siitä, että kuorotoiminnassa yksilön kannalta laulamistakin merkittävämpää ovat sen sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuudet ja kuorolaulun terveydelliset vaikutukset. Tutkimuskysymyksillä pyrin selvittämään kuorolaisten motivaatiota, vuorovaikutuksen ja sosiaalisen toiminnan ilmenemistä kuoron sisällä ja näiden seikkojen kautta sitä, minkälaisia asioita olisi hyvä ottaa huomioon, jotta kuoron toiminta olisi mahdollisimman mielekästä ja samalla tehokasta.

Työssäni käsittelen ryhmädynamiikan perusteita ja koheesiota, joka syntyy ryhmätoiminnan tuloksena. Ryhmänmuodostuksen vaiheet esittelen Tuckmanin (1965) ryhmäteorian mukaan, joka on yleisesti käytetty ja hyväksi havaittu teoria useissa aihepiiriä käsittelevissä julkaisuissa. Lisäksi esittelen aiempia tutkimuksia kuorolaulun hyödyistä yksilön fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta.

Tutkimuksen empiirisessä osassa erään kuoron laulajat vastasivat kyselyyn, jossa kartoitettiin kuoron sisäistä motivaatiota ja vuorovaikutustekijöitä. Vastaukset teemoiteltiin sisällönanalyysia käyttäen, jolloin hahmottuivat motivaation kannalta tärkeimmät pääkategoriat vuorovaikutus ja yhdessä toimiminen, hyvinvointi sekä musiikillinen kehittyminen. Kaikista merkittävimpänä tekijänä vastaajat kokivat yhdessä laulamisen aiheuttaman ilon ja sen, että ryhmän jäsenet tulevat hyvin toimeen keskenään. Harrastuksen koettiin lisäävän hyvinvointia ja auttavan arjesta irrottautumisessa. Myös musiikillinen kehittyminen on kuorolaisille motivaation kannalta merkittävä tekijä.

Kun kuorolaulajat oppivat ymmärtämään ryhmädynamiikkaa ja vuorovaikutuksen merkitystä, pystyvät he omalla toiminnallaan lisäämään itsensä ja muiden hyvinvointia kuorossa. Lauluääni on instrumenttina erittäin herkkä, ja negatiivisten tunteiden kokeminen vaikuttaa siihen välittömästi. Jos kuoron laulajat voivat huonosti, ryhmän perustehtävä eli laulaminen vaarantuu. Ryhmän hyvinvointi taas synnyttää positiivisia tunteita, mikä lisää koheesiota ja jäsenten halua kehittyä ryhmänä. Koheesiota lisäämällä voidaan kehittää myös muunlaisia ryhmiä – tutkimus on siis hyvin sovellettavissa kuorotoiminnan ulkopuolelle.

Johtajuuden merkitys nousi esiin useissa kyselyn vastauksissa, vaikka se olikin rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Näkökulma tarjoaa kuitenkin kiinnostavan ja myös muualle sovellettavan aihepiirin mahdollisen jatkotutkimuksen tekemiselle.