Ergonomia kirkkomusiikin opiskelussa: Hengitys ja kehon tasapaino urkujensoitossa sekä yksinlaulussa

Abstract

Työn tavoitteena on selvittää, kuinka kehon tasapaino ja tarkoituksenmukaiset urkujensoiton ja laulun harjoittelun asennot vaikuttavat musiikinopiskelijan hyvinvointiin. Pyrin selvittämään, onko ihmiskehon luisen rakenteen ja ergonomian tuntemuksesta hyötyä soiton ja laulun harjoittelussa ammatillisessa koulutuksessa. Aiheenvalinnan taustalla ovat omat havaintoni ja keskustelut muiden opiskelijoiden kanssa. Työssäni esittelen ergonomiaa aluksi yleisellä tasolla ja myöhemmin urkujen soiton, hengityksen ja laulamisen näkökulmista. Haluan selvittää, kuinka suuri merkitys vapaaseen äänenkäyttöön ja esiintymisjännitykseen on sillä, kuinka hyvä ergonominen tasapaino opiskelijalla on urkuja soittaessa.

Tarkastelen työssäni sitä, onko erilliselle ergonomiaan perehdyttävälle opintojaksolle tai kurssille tarvetta kirkkomusiikin opinnoissa. Kartoitan myös hengitystekniikan vaikutusta esiintymisjännitykseen ja kehon jännityksiin yleensä. Oman kokemukseni perusteella hengitys jää soitonopetuksessa usein hyvin vähälle ja pintapuoliselle käsittelylle. Kuitenkin hengitys on suorituskyvyn kannalta varmasti oleellisin yksittäinen tekijä. Edellä mainitut asiat kietoutuvat usein toisiinsa aiheuttaen hankalan kierteen. Jännitys aiheuttaa huonoa hengitystä, joka taas aiheuttaa jännityksiä lihaksiin. Samalla tavalla heikko ergonomia ja huonot harjoitteluasennot aiheuttavat jäykkyyttä kehoon, joka vaikeuttaa vapaata hengitystä. Tästä seurauksena on henkinen jännitys, joka ilmenee erityisesti esiintymis- tai tutkintotilanteessa. Jännitys voi pahimmillaan pilata koko esityksen ja kuukausien ahkeran työn.

Laadin opiskelijoille kyselyn, jossa kartoitetaan käsitystä oman soitto- ja lauluasennon tarkoituksenmukaisuudesta, hengityksestä soittaessa ja kehollisista haasteista musiikinopiskelussa. Lisäksi keräsin kokemuksia esiintymisjännityksestä. Käytin lähteinä alan kirjallisuutta ja muiden opiskelijoiden kanssa käymiäni keskusteluja, internetiä sekä hiljaista tietoa. Kyselyn vastausten perusteella voi päätellä, että monella opiskelijalla on haasteita kehon jännitysten vuoksi. Kirkkomusiikin opiskelijat harjoittelevat soittoa useita tunteja päivässä. Näyttää siltä, että jäykkyys esimerkiksi niskan, selän ja käsien alueella johtuu siitä, että ergonomian tuntemus, hengitys ja kinesteettisen aistin käyttö eivät ole harjoittelussa aktiivisesti läsnä. Vaikuttaa siltä, että asialle olisi paljon tehtävissä melko vähäisellä panostuksella. Olisi erittäin hyvä, että ergonomiaan ja hengitykseen liittyviä asioita opetettaisiin osana muusikon koulutusta. Opetus voisi tapahtua joko oman opettajan johdolla viikoittaisilla soittotunneilla tai fysioterapeutin pitämänä kurssina. Musiikinopiskelijoiden motivaatio on todella korkealla, ja he ottavat vastaan informaatiota helposti. Kysymys on lähinnä siitä, mitä koulutuksen suunnittelussa arvostetaan, tai siitä, kuinka hyvin opiskelijoiden tarpeet tiedetään ja otetaan huomioon.