”Mulle tuli tällainen, nukkumatuntuinen olo” : 4–5-vuotiaiden lasten kokemuksia tietoisen läsnäolon harjoituksista Taran tarina -animaation avulla.
Hartikainen, Marja (2019)
Hartikainen, Marja
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019122227825
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019122227825
Tiivistelmä
Tietoisuustaitoja harjoittamalla edistetään lasten hyvinvointia ja mielenterveyttä. Tietoisuustaidot ovat viime aikoina tulleet yhä suositummaksi keinoksi rauhoittaa mieltä arjen hektisyyden keskellä ja niitä on opetettu laajasti myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksia tietoisuustaitojen vaikutuksista on tehty useita kouluikäisten lasten parissa, mutta varhaiskasvatusikäisten lasten parissa niiden vaikuttavuutta on tutkittu vain vähän.
Opinnäytetyössä tutkittiin, miten lapset kokivat MIELI Suomen Mielenterveys ry:n julkaiseman vuorovaikutteisen Taran tarina -animaation. Taran tarina -animaatiossa harjoitellaan tietoista läsnäoloa keskittymällä, rauhoittumalla, voimaa ja notkeutta harjoittelemalla. Tavoitteena oli, että lapset tutustuvat harjoitusten avulla mielen ja kehon vahvuuksiin, kehittävät oman kehon tuntemusta ja oivaltavat mielen ja kehon vaikutuksia toisiinsa.
Taran tarina -tuokioita pidettiin helsinkiläisessä päiväkodissa 4–5-vuotiaiden lasten ryhmässä. Tuokioita pidettiin 28 lapselle kuuden viikon ajan kerran viikossa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miten lapset kokivat animaation ja miten he sitoutuivat siihen. Lasten kokemuksia tutkittiin haastattelun sekä havainnoinnin keinoin ja lasten sitoutumista animaation harjoituksiin mitattiin LIS-YC-asteikon avulla. Tutkimusaineistoa tulkittiin aineistolähtöisesti fenomenologista näkökulmaa käyttäen. Aineistoa analysoitiin etsien siitä merkityskokonaisuuksia. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu aineistosta, joka käsittelee lapsen mielenterveyden edistämistä koulussa ja varhaiskasvatuksesta, lasten stressiä sekä tietoisuustaitojen mahdollisuuksia tukea mielenterveyttä ja hyvinvointia.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että Taran tarina -animaatio sai lapsissa aikaan monenlaisia tunteita. Animaation herättämien tunteiden avulla lapset pääsivät jakamaan ajatuksiaan erilaisista tuntemuksistaan ja saivat keskustellen välineitä haastavista tunteista selviämiseen. Animaatio nosti toistuvasti esiin esimerkiksi jännityksen, pelon, surun, ikävän ja helpotuksen tunteet. Animaation joogaan perustuvat fyysiset harjoitukset saivat lapsissa aikaan erilaisia fyysisiä tuntemuksia, kuten rauhoittumista, väsymistä tai nälkää. Useat lapset muuttuivat silmin nähden raukeiksi tuokioiden jälkeen. Lapset kuvailivat tuokion herättämiä tuntemuksiaan useimmiten hyviksi tai iloisiksi ja he samastuivat vahvasti animaatiossa esiintyviin eläimiin. Lasten sitoutuminen tuokioihin oli korkeaa etenkin ensimmäisillä tuokioilla, ja suurella osalla lapsista sitoutumisen taso pysyi korkeana kaikilla tuokioilla. Asteikolla 1–5 lasten sitoutuminen tuokioihin oli keskiarvoltaan 4.3.
Opinnäytetyö osoittaa, että Taran tarina -animaatio on helppo ja vaikuttava työväline varhaiskasvatukseen niin tietoisuustaitojen kuin tunnetaitojenkin harjoitteluun. Lapset motivoituivat ja innostuivat helposti toimimaan vuorovaikutteisen animaation ohjeiden mukana, joskin tuokiot vaativat ohjaajalta myös tietoisuustaitojen osaamista. Tuokiot opettivat lapsille mielen ja kehon rauhoittamisen taitoja ja saivat aikaan vahvoja tunnekokemuksia, joiden avulla harjoiteltiin tunnetaitoja. Practising mindfulness supports children’s well-being and mental health. There are many researches carried out on the impact of mindfulness on school-age children but the impact on younger children has been researched only a bit.
The purpose of this study was to gather information on how children experience the interactive animation Tara’s story, which was published by MIELI Mental Health Finland. In the animation Tara’s story children practice mindfulness by focusing, relaxing and practicing strength and flexibility. The aim is that children get to know the strengths of body and mind, improve the knowledge of their own body and become aware of the influences between body and mind.
The data was collected by carrying out six Tara´s story sessions with 28 children aged four to five. The sessions were arranged in a day care center located in Helsinki and the aim was to find out how children experience the animation and how they get involved in it. Children’s experiences were researched by interviewing them and the involvement level was measured using the LIS-YC scale. The data was analyzed using the content analysis method and the phenomenological aspect.
The results suggested that the children experienced many kinds of feelings during the Tara’s story sessions. By discussing together children received tools to manage with difficult feelings. The animation disclosed repeatedly for example feelings of thrill, fear, sorrow, longing or relief. The children described their feelings mostly as good or pleased after the sessions. The physical practices of the animation caused different physical feelings among the children, for example calming, getting tired or hunger. The children empathized strongly with the animals featured in the animation. The children’s involvement level was high, especially in the first sessions, and many children´s level remained high in all sessions. On a scale one to five, the children´s average involvement level was 4.3.
This study showed that the Tara’s story animation is an easy and effective tool for early childhood education to practice mindfulness and emotional skills. Children were motivated and got excited easily by the interactive animation although the sessions required that teacher knows the principles of mindfulness. The sessions taught children ways to calm down their body and mind and caused strong emotional experiences which were used in practicing emotional skills.
Opinnäytetyössä tutkittiin, miten lapset kokivat MIELI Suomen Mielenterveys ry:n julkaiseman vuorovaikutteisen Taran tarina -animaation. Taran tarina -animaatiossa harjoitellaan tietoista läsnäoloa keskittymällä, rauhoittumalla, voimaa ja notkeutta harjoittelemalla. Tavoitteena oli, että lapset tutustuvat harjoitusten avulla mielen ja kehon vahvuuksiin, kehittävät oman kehon tuntemusta ja oivaltavat mielen ja kehon vaikutuksia toisiinsa.
Taran tarina -tuokioita pidettiin helsinkiläisessä päiväkodissa 4–5-vuotiaiden lasten ryhmässä. Tuokioita pidettiin 28 lapselle kuuden viikon ajan kerran viikossa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miten lapset kokivat animaation ja miten he sitoutuivat siihen. Lasten kokemuksia tutkittiin haastattelun sekä havainnoinnin keinoin ja lasten sitoutumista animaation harjoituksiin mitattiin LIS-YC-asteikon avulla. Tutkimusaineistoa tulkittiin aineistolähtöisesti fenomenologista näkökulmaa käyttäen. Aineistoa analysoitiin etsien siitä merkityskokonaisuuksia. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu aineistosta, joka käsittelee lapsen mielenterveyden edistämistä koulussa ja varhaiskasvatuksesta, lasten stressiä sekä tietoisuustaitojen mahdollisuuksia tukea mielenterveyttä ja hyvinvointia.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että Taran tarina -animaatio sai lapsissa aikaan monenlaisia tunteita. Animaation herättämien tunteiden avulla lapset pääsivät jakamaan ajatuksiaan erilaisista tuntemuksistaan ja saivat keskustellen välineitä haastavista tunteista selviämiseen. Animaatio nosti toistuvasti esiin esimerkiksi jännityksen, pelon, surun, ikävän ja helpotuksen tunteet. Animaation joogaan perustuvat fyysiset harjoitukset saivat lapsissa aikaan erilaisia fyysisiä tuntemuksia, kuten rauhoittumista, väsymistä tai nälkää. Useat lapset muuttuivat silmin nähden raukeiksi tuokioiden jälkeen. Lapset kuvailivat tuokion herättämiä tuntemuksiaan useimmiten hyviksi tai iloisiksi ja he samastuivat vahvasti animaatiossa esiintyviin eläimiin. Lasten sitoutuminen tuokioihin oli korkeaa etenkin ensimmäisillä tuokioilla, ja suurella osalla lapsista sitoutumisen taso pysyi korkeana kaikilla tuokioilla. Asteikolla 1–5 lasten sitoutuminen tuokioihin oli keskiarvoltaan 4.3.
Opinnäytetyö osoittaa, että Taran tarina -animaatio on helppo ja vaikuttava työväline varhaiskasvatukseen niin tietoisuustaitojen kuin tunnetaitojenkin harjoitteluun. Lapset motivoituivat ja innostuivat helposti toimimaan vuorovaikutteisen animaation ohjeiden mukana, joskin tuokiot vaativat ohjaajalta myös tietoisuustaitojen osaamista. Tuokiot opettivat lapsille mielen ja kehon rauhoittamisen taitoja ja saivat aikaan vahvoja tunnekokemuksia, joiden avulla harjoiteltiin tunnetaitoja.
The purpose of this study was to gather information on how children experience the interactive animation Tara’s story, which was published by MIELI Mental Health Finland. In the animation Tara’s story children practice mindfulness by focusing, relaxing and practicing strength and flexibility. The aim is that children get to know the strengths of body and mind, improve the knowledge of their own body and become aware of the influences between body and mind.
The data was collected by carrying out six Tara´s story sessions with 28 children aged four to five. The sessions were arranged in a day care center located in Helsinki and the aim was to find out how children experience the animation and how they get involved in it. Children’s experiences were researched by interviewing them and the involvement level was measured using the LIS-YC scale. The data was analyzed using the content analysis method and the phenomenological aspect.
The results suggested that the children experienced many kinds of feelings during the Tara’s story sessions. By discussing together children received tools to manage with difficult feelings. The animation disclosed repeatedly for example feelings of thrill, fear, sorrow, longing or relief. The children described their feelings mostly as good or pleased after the sessions. The physical practices of the animation caused different physical feelings among the children, for example calming, getting tired or hunger. The children empathized strongly with the animals featured in the animation. The children’s involvement level was high, especially in the first sessions, and many children´s level remained high in all sessions. On a scale one to five, the children´s average involvement level was 4.3.
This study showed that the Tara’s story animation is an easy and effective tool for early childhood education to practice mindfulness and emotional skills. Children were motivated and got excited easily by the interactive animation although the sessions required that teacher knows the principles of mindfulness. The sessions taught children ways to calm down their body and mind and caused strong emotional experiences which were used in practicing emotional skills.