Ikääntyneiden aikuisten toimintakyvyn arvioinnin toteutuminen toimintaterapeuttien työssä : Kysely toimintaterapeuteille
Jäälinoja, Hanna; Karjalainen, Jutta (2019)
Jäälinoja, Hanna
Karjalainen, Jutta
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001081115
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001081115
Tiivistelmä
Ikääntyneiden aikuisten toimintakyvyn arvioinnissa arvioidaan asiakkaan toiminnallista historiaa, kokemuksia, tapoja, tottumuksia, rooleja ja mielenkiinnon kohteita eli asiakkaan arkea. Toimintaterapian arviointiprosessissa arvioidaan asiakkaan toimintakokonaisuuksia sekä niiden hallintaa. Toimintakyvyn arviointia ja siitä saatavaa tietoa tarvitaan ja voidaan hyödyntää monissa tarkoituksissa ja sen voidaan määritellä olevan sosiaali- ja terveyspolitiikan lähtökohta. Toimintaterapian arvioinnin tulee olla asiakas- ja perhelähtöistä, toimintalähtöistä ja näyttöön perustuvaa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ikääntyneiden aikuisten toimintakyvyn arvioinnin toteutumista Suomessa toteutettavassa toimintaterapeuttien työssä. Tutkimuksessa selvitettiin toimintakyvyn arvioinnin sisältöä, toimintakyvyn arviointiympäristöjä ja läheisten osallisuutta arviointiprosessissa, toimintakyvyn arviointimenetelmiä sekä kehittämistarpeita toimintaterapian arvioinnissa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Webropol -alustalla. Kutsu
kyselyyn lähetettiin Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry:n TOInet -sähköpostilistan välityksellä toimintaterapeuteille ja kohdennettiin saatekirjeen avulla ikääntyneiden aikuisten kanssa toimintakyvyn arviointia toteuttaville toimintaterapeuteille.
Tutkimuksen tulosten perusteella toimintakyvyn arviointi toimintakokonaisuuksissa painottuu ADLtoimintoihin. Taidoista arvioitiin eniten motorisia- ja prosessitaitoja ja valmiuksista kognitiivisia valmiuksia. Ympäristön arvioinnissa suurin osa kertoi arvioivansa fyysistä ympäristöä ja lähes kolmasosa kertoi arvioivansa sosiaalista ympäristöä. Ikääntyneen aikuisen toimintakyvyn arviointia toteutettiin selkeästi eniten asiakkaan kotona ja vähiten asiakkaan omassa vapaa-ajan ympäristössä. Läheisistä lähes puolia haastateltiin asiakkaan toimintakyvystä, osa terapeuteista käytti siihen erilaisia keinoja kuten etäyhteyttä. Arviointimenetelmistä käytettiin eniten havainnointi- ja haastattelumenetelmiä. Omasta työstään terapeutit nostivat esille oman osaamisen kehittämisen merkityksen ja toimintaterapiassa arviointimenetelmien ja niiden kehittämisen sekä yhteisten arviointisuositusten laatimisen.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää koulutusten ja lisäkoulutusten suunnittelussa. Jatkotutkimuksissa voidaan tutkia teoriatiedon siirtymistä käytäntöön toimintaterapeuttien työssä tai terapeutin oman osaamisen ylläpitämistä ja kehittämistä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ikääntyneiden aikuisten toimintakyvyn arvioinnin toteutumista Suomessa toteutettavassa toimintaterapeuttien työssä. Tutkimuksessa selvitettiin toimintakyvyn arvioinnin sisältöä, toimintakyvyn arviointiympäristöjä ja läheisten osallisuutta arviointiprosessissa, toimintakyvyn arviointimenetelmiä sekä kehittämistarpeita toimintaterapian arvioinnissa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Webropol -alustalla. Kutsu
kyselyyn lähetettiin Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry:n TOInet -sähköpostilistan välityksellä toimintaterapeuteille ja kohdennettiin saatekirjeen avulla ikääntyneiden aikuisten kanssa toimintakyvyn arviointia toteuttaville toimintaterapeuteille.
Tutkimuksen tulosten perusteella toimintakyvyn arviointi toimintakokonaisuuksissa painottuu ADLtoimintoihin. Taidoista arvioitiin eniten motorisia- ja prosessitaitoja ja valmiuksista kognitiivisia valmiuksia. Ympäristön arvioinnissa suurin osa kertoi arvioivansa fyysistä ympäristöä ja lähes kolmasosa kertoi arvioivansa sosiaalista ympäristöä. Ikääntyneen aikuisen toimintakyvyn arviointia toteutettiin selkeästi eniten asiakkaan kotona ja vähiten asiakkaan omassa vapaa-ajan ympäristössä. Läheisistä lähes puolia haastateltiin asiakkaan toimintakyvystä, osa terapeuteista käytti siihen erilaisia keinoja kuten etäyhteyttä. Arviointimenetelmistä käytettiin eniten havainnointi- ja haastattelumenetelmiä. Omasta työstään terapeutit nostivat esille oman osaamisen kehittämisen merkityksen ja toimintaterapiassa arviointimenetelmien ja niiden kehittämisen sekä yhteisten arviointisuositusten laatimisen.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää koulutusten ja lisäkoulutusten suunnittelussa. Jatkotutkimuksissa voidaan tutkia teoriatiedon siirtymistä käytäntöön toimintaterapeuttien työssä tai terapeutin oman osaamisen ylläpitämistä ja kehittämistä.