Miten röntgenissä voidaan?: Röntgenhoitajien kokemuksia työhyvinvoinnistaan, työssä kuormittumisestaan ja voimavaratekijöistään kuvantamistoiminnassa Pohjois-Pohjanmaan alueella

Abstract

Työelämän muutos väestön ikääntyessä ja teknologian kehittyessä koskettaa kaikkia työikäisiä myös sosiaali- ja terveysalalla. Työvoiman tarve alalla on ollut pitkään kasvussa. Työvoiman saanti alan työtehtäviin, sekä toisaalta alalla olevan henkilöstön työssä koettu hyvinvointi ovat keskeisiä kysymyksiä alan tulevaisuudelle.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvailla röntgenhoitajien kokemuksia omasta työhyvinvoinnistaan, sekä työhön liittyvistä kuormitus- ja voimavaratekijöistä kuvantamistoiminnassa PohjoisPohjanmaan alueella. Tavoitteena on kehittää röntgenhoitajien työhyvinvointia. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten kuvantamisyksiköiden henkilöstö jaksaa työssään, ja myös apuvälineitä jaksamisen tukemiseen.

Tutkimus toteutettiin pääosin määrällisenä survey- eli kyselytutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin sähköisen Webropol -kyselylomakkeen avulla. Tutkimusluvan hankkeelle myönsi kolme julkisen terveydenhoidon organisaatiota, ja kaksi yksityistä organisaatiota. Kyselylomake lähetettiin sähköpostilinkkinä yhteistyöorganisaatioiden edustajille, ja jaettiin edelleen kuvantamistutkimuksia tekeville röntgenhoitajille. Vastaanottajia oli kaikkiaan 167 kappaletta. Vastauksia saatiin yhteensä 78 röntgenhoitajalta. Kyselyn vastausprosentti oli näin ollen 47%. Kyselyn vastauksia analysoitiin taulukoimalla ja ristiintaulukoimalla, sekä luomalla aineistosta kuvaajia Professional Statistics -ohjelman avulla. Avoimien vastauskenttien vastauksia analysoitiin sisällön analyysin avulla.

Tutkimuksen tulos osoittaa, että keskeisimpiä röntgenhoitajien työhyvinvointiin vaikuttavia asioita kuvantamistoiminnan työpaikoilla on sosiaalinen yhteisö ja sen ilmapiiri. Valtaosa röntgenhoitajista kokee työtovereiden tuen lisäävän voimavarojaan työpaikalla. Röntgenhoitajat ovat melko tyytyväisiä työntekoonsa ja toimeentuloonsa. Puolet röntgenhoitajista kokee fyysistä työkuormitusta, mutta sitäkin yleisempiä ovat kokemukset henkisestä työkuormituksesta. Eniten kuormittumista työpaikoilla aiheuttavat kiireen tunne ja riittämättömät henkilöresurssit.

Jatkotutkimusta kaivattaisiin muun muassa siitä, miten työhyvinvoinnin kokemukset korreloivat ammatissa pysymiseen ja ammatin vaihtamishalukkuuteen, sekä se, miten käytännön panostukset työhyvinvoinnin parantamiseen todellisuudessa näkyvät työpaikoilla: vaikuttavatko ne esimerkiksi toiminnan tuottavuuden kasvuun ja sairauspoissaolojen vähenemiseen.