Ihmisten ja lemmikkieläinten yhteinen Staphylococcus aureus -bakteerin kantajuus: Terapialemmikit terveydenhuollossa
Ilkka, Ann-Sofi (2019)
Ilkka, Ann-Sofi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001201451
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001201451
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on rekisteritutkimuksen avulla kuvata, voiko perheessä elävä lemmikkieläin kolonisoitua Panton-Valentine Leukocidin -virulenssitekijän (PVL) omaavalle metisilliiniherkälle Staphylococcus aureus -bakteerille (MSSA, PVL+) tai metisilliiniresistentille Staphylococcus aureus -bakteerille (MRSA, PVL+/-) ja näin ylläpitää perheessä bakteeritartuntaa ja siten aiheuttaa puhdistushoidon jälkeen riskin uusintatartunnoille. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, kun punnitaan hyötyjä ja haittoja terapialemmikkitoiminnan käyttöönotossa eri terveydenhuollon yksiköissä.
Tutkielman aineisto on kerätty keskussairaalan infektioyksikön potilasasiakirjoista vuosilta 2008-2019. Aineistoon otettiin sellaiset perheet ja potilaat, jotka tulivat infektiopoliklinikalle S. aureus -bakteerin puhdistushoitoon ja samalla veivät lemmikkinsä vapaaehtoiseen maksuttomaan S. aureus- näytteenottoon eläinsairaalaan. Eläinaineisto on kerätty eläinsairaalan tutkijan toimesta. Tutkielmassa näitä kahta aineistoa on käsitelty sekä erillisinä että yhdistettynä.
Tutkielmaan valikoitui 62 perhettä, joista lapsiperheitä oli 21. Perheistä 46:ssa (74,2 %) todettiin MRSA-kantajuus ja 16:ssa (25,8 %) MSSA-kantajuus. Perheissä oli yhteensä 117 lemmikkiä, joista koiria 60
(51,2 %), kissoja 38 (32,5 %), hevosia 8 (6,8 %) ja kaneja 5 (4,3 %) Muita lemmikkieläimiä, kuten marsuja, oli 6 kappaletta.
Tutkielman perusteella todettiin, että perheessä elävä lemmikkieläin voi kolonisoitua samalla ongelmabakteerilla kuin omistajaperhe. Yhdeksällä eläimellä (neljä koiraa ja viisi kissaa) kahdeksassa eri perheessä oli saman bakteerin kantajuus kuin perheenjäsenellä. Kaikista tutkituista koirista 6,7 % ja kissoista 13,2 % kantoi samaa bakteeria kuin omistajansa. Muilla lemmikkieläimillä ei todettu saman bakteerin kantajuutta.
Vaikka kolonisoitumista esiintyy, ei terapialemmikkitoimintaa tulisi kieltää terveydenhuollon yksiköissä, johtuen eläinten positiivisista vaikutuksista ihmisen henkiseen ja ruumiilliseen terveyteen. Riskien minimoimiseksi tulee kuitenkin kartoittaa ne yksiköt ja osastot, joille terapialemmikit sopisivat sekä terapialemmikkien pitoon liittyvät muut riskit. Riskikartoituksen jälkeen voitaisiin laatia ohjeistus ongelmabakteerien leviämisen ehkäisemiseksi terapialemmikkitoiminnassa
Tutkielman aineisto on kerätty keskussairaalan infektioyksikön potilasasiakirjoista vuosilta 2008-2019. Aineistoon otettiin sellaiset perheet ja potilaat, jotka tulivat infektiopoliklinikalle S. aureus -bakteerin puhdistushoitoon ja samalla veivät lemmikkinsä vapaaehtoiseen maksuttomaan S. aureus- näytteenottoon eläinsairaalaan. Eläinaineisto on kerätty eläinsairaalan tutkijan toimesta. Tutkielmassa näitä kahta aineistoa on käsitelty sekä erillisinä että yhdistettynä.
Tutkielmaan valikoitui 62 perhettä, joista lapsiperheitä oli 21. Perheistä 46:ssa (74,2 %) todettiin MRSA-kantajuus ja 16:ssa (25,8 %) MSSA-kantajuus. Perheissä oli yhteensä 117 lemmikkiä, joista koiria 60
(51,2 %), kissoja 38 (32,5 %), hevosia 8 (6,8 %) ja kaneja 5 (4,3 %) Muita lemmikkieläimiä, kuten marsuja, oli 6 kappaletta.
Tutkielman perusteella todettiin, että perheessä elävä lemmikkieläin voi kolonisoitua samalla ongelmabakteerilla kuin omistajaperhe. Yhdeksällä eläimellä (neljä koiraa ja viisi kissaa) kahdeksassa eri perheessä oli saman bakteerin kantajuus kuin perheenjäsenellä. Kaikista tutkituista koirista 6,7 % ja kissoista 13,2 % kantoi samaa bakteeria kuin omistajansa. Muilla lemmikkieläimillä ei todettu saman bakteerin kantajuutta.
Vaikka kolonisoitumista esiintyy, ei terapialemmikkitoimintaa tulisi kieltää terveydenhuollon yksiköissä, johtuen eläinten positiivisista vaikutuksista ihmisen henkiseen ja ruumiilliseen terveyteen. Riskien minimoimiseksi tulee kuitenkin kartoittaa ne yksiköt ja osastot, joille terapialemmikit sopisivat sekä terapialemmikkien pitoon liittyvät muut riskit. Riskikartoituksen jälkeen voitaisiin laatia ohjeistus ongelmabakteerien leviämisen ehkäisemiseksi terapialemmikkitoiminnassa